Kolumni
Menestys ei näy kotimaisten sarjojen yleisömäärissä
Petri Siitonen
Kirjoittajan kolumnit
Suomalainen lentopallo oli kovasti tapetilla viime kesänä. Mauro Berruton luotsaama maajoukkue pelasi täpötäydessä Tampereen Hakametsän jäähallissa loistavaa lentopalloa tarjoten yleisölle viihdettä koko rahan edestä.
Miesten maajoukkue osallistui maailmanliigaan, MM-karsintaan ja pelasi EM-lopputurnauksessa.
Maailmanlaajuisista lajeista eli todella isoista joukkueurheilumuodoista puhuttaessa miesten lentopallo on selkeästi maamme ykkönen. Koripalloilijat, jalkapalloilijoista puhumattakaan voivat vain uneksia moisesta menestyksestä.
Lippulaivamme menestys ja näkyvyys eivät ole tuoneet kotimaiseen lentopalloiluun kaivattua piristystä. Syyskaudella miesten SM-liigan katsojakeskiarvo oli 512 katsojaa.
Arvatkaapa paljon se oli ennen tuota viime kesän huumaa eli viime kaudella? Vastaus on 511, joten keskiarvo on noussut peräti yhdellä.
Miksi maajoukkueen mukava menestys ei ole näkynyt kotimaisessa huippulentopallossa?
Syitä lienee monia, mutta kenties se tärkein on itse SM-liigan taso. Luvalla sanoen taso on laskenut viime vuosista.
Suomalaiset huippulentopalloilijat ovat lentäneet yksi toisensa jälkeen Keski-Euroopan ammattilaisliigoihin elantoaan ansaitsemaan. Mikäs sen parempaa, näinhän sen tietysti pitääkin olla.
Kotoisesta SM-liigasta tähdet ovat samalla kadonneet. Lisäksi ulkomaalaispelaajien määrä on laskenut.
Monen joukkueen kokoonpanoista löytyy vain muutama nimimies ja iso tukku kavereita, joiden nimet ja kasvot eivät kerro monellekaan vielä yhtään mitään.
Tasonlaskusta huolimatta lentopalloyleisölle riittäisi varmasti nähtävää. Tunnelma ainakin Liiga-Riennon otteluissa on hieno. Joensuulaisjoukkueen yleisökeskiarvo (631) on menestyksen myötä noussut lähes sadalla katsojalla.
Pielaveden Sammon (399) kotiluolasta on kadonnut reilut 60 katsojaa ottelua kohden. Muuramen Lentopallo (347) porskuttaa yleisömäärän osalta lievässä myötäisessä.
Toinen laji, jossa menestyksen odotettiin tuovan lisää väkeä katsomoihin on salibandy.
Miesten maajoukkue juhli maailmanmestaruutta, kun Ruotsi kaatui Tero Tiitun jatkoaikamaalilla.
Mutta missä ovat katsojat maailman mestarimaan kotoisista liigaotteluista? Katsojakeskiarvo (497) on hieman lentopalloa pienempi.
Vain yksi liigaseura yltää yli tuhannen katsojan keskiarvon. Tampereen Classic vetää otteluihinsa kiitettävästi 1 162 katsojaa ottelua kohden.
Peräpäässä tulevat vantaalainen HaKi sekä suomalaista salibandya vuosikaudet hallinnut helsinkiläinen SSV. Molemmilla keskiarvo on naurettavan pieni, noin 250 katsojaa.
Hyvällä syylläkään ei voi sanoa, että maailmanmestaruus olisi poikinut lajille lisää katsojia.
Jossain siis mättää, mutta missä?
Nopeatempoisen sekä parhaimmillaan viihdyttävän lajin on vielä pystyttävä uudistumaan lyödäkseen itsensä suuren yleisön suosioon.
Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimittaja.