| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot | Sanomalehti opetuksessa | Keskisuomalainen Oyj |
|
|
|
Mitä on lakaistu maton alle?
22.7.2010 00:01
Kirjoittajan kolumnit
Heinjoki oli 3 600 asukkaan pitäjä 40 kilometriä Viipurista itään. Sodan jälkeen heinjokiset sijoittuivat pääosin Uudellemaalle. Arvattavasti suuri osa heitä oli Johannes Virolaisen (kesk.) kannattajia. Virolainen oli karjalaisten kesäjuhlien suosittu puhuja. Vironperän isännän puheet olivat aina realistisen rakentavia. Kerran raittiusmies Virolainen sentään sanoi venäläisille: "Jos annatte Karjalan takasin, niin mie otan kännin!"
Heinjoen pitäjäjuhlassa muutama päivä sitten Karkkilassa oli puhujana kansanedustaja Antti Kaikkonen (kesk.). Puheessa on nyt uusi sisältö ja sävy. Kaikkosen mukaan Suomen olisi hyvä tehdä itsetilitys sodan jälkeisestä ajasta. Mallia pitäisi ottaa Virosta, jossa tätä keskustelua käydään. Suomikaan ei voi lakaista historiaansa maton alle, Kaikkonen painotti.
Mitä on lakaistu maton alle ja mistä on vaiettu?
Suomessa on puhuttu ja kirjoitettu sodasta ja sodanjälkeisistä vuosikymmenistä paljon. Tarjolla on tutkimuksia, dokumenttikokoelma, muistelmia, kuvakirjoja ja ajan ilmöitä syvälti luotaavia romaaneja. Asioita on käsitelty mitä erilaisimmista näkökulmista.
Tämä kaikki on hyvä asia. Suomessa menneisyyden vaikeista ja traagisista asioista on voitu vapaasi puhua ja kirjoittaa. Viron tilanne oli 1990-luvun alkuun saakka täysin toinen. Maa oli diktatorisesti hallittu puna-armeijan miehittämä maa. Vallanpitäjät vääristelivät maan historian täysin ja perusteellisesti.
KAIKKOSEN mukaan tilityksessä tulisi käydä läpi Karjalan menetys, siirtolaisten kohtalo ja Suomen suhde Venäjään.
Karjalan kysymyksestä on puhuttu paljon ja monilla tasoilla. Kenraaliluutnantti Rauno Meriö kirjoitti siitä aikanaan paljon ollessaan tämän lehden erikoistoimittaja. Professori Juhani Suomen Kekkos-elämäkerrasta on luettavissa, että ylimmällä valtiollisella tasolla yritettiin tosissaan edes osaa Karjalasta takaisin.
Karjalaisten asuttaminen sodan jälkeen on tutkittu perusteellisesti. Mutta varmaankin puhuttavaa ja kirjoitettavaa riittää muun muassa karjalaisten kokemuksista uusilla asuinsijoilla.
Ja edelleenkin on tarpeen tutkia, miten Suomi selviytyi toisen maailmansodan kurimuksesta ja syksyn 1944 laaksonpohjasta.
Sodan päätyessä Suomessa oli puoli miljoonaa kotinsa ja muun omaisuutensa menettänyttä karjalaista. Maan taloutta rasitti sotakorvausten valtava taakka. Pulaa oli kaikesta - vaatteista ja ruuastakin. Yli 80 000:n sankarihaudan surun keskeltä kansa aloitti jättiläisponnistuksen kohti parempaa Suomea. Urakka on onnistunut paremmin kuin kukaan olisi 1940-luvulla uskonut. Siinä riittää tutkittavaa.
ON TIETENKIN totta, ettei Suomikaan voi lakaista historiaansa maton alle - ei myöskään aivan uusinta historiaa. Sekin on perusteellisesti selvitettävä, onko Nuorisosäätiö tehnyt muutakin kuin tukenut "nuoria aikuisia itsenäiseen asumiseen ja elämään rakennuttamalla ja ylläpitämällä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja".
Antti Kaikkonen on Nuorisosäätiön hallituksen entinen pitkäaikainen puheenjohtaja.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.
