Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
27.11.2007 08:01
Kolumni
Mitä kummaa suomalaisille maalivahdeille on tapahtunut?
Jouni Huttunen
Kirjoittajan kolumnit
Meneillään olevan NHL-kauden piti olla yhtä suomalaisten maalivahtien suurta sukseeta. Kun runkosarjasta on takana neljäsosa, ei välitilinpäätös aivan ennusteiden mukaiselta triumfilta kuitenkaan näytä.
Torjuntatilastot kertovat suomalaisten osalta karua totuutta. Vain Minnesotan Niklas Bäckström (91,3 %)sekä Columbuksen Fredrik Norrena (90,8%)ovat pystyneet pysäyttämään kiekkoja yli 90 prosentin keskiarvolla.
Viime kaudella itsensä ilmiömäisesti läpilyöneen Bäckströmin taivaalle on kertynyt kaiken lisäksi tummia pilviä nivusvaivojen myötä. Kärpistä NHL-jäille siirtyneeltä vahdilta on jäänyt väliin kahdeksan peliä.
Norrena on jäänyt puolestaan Blue Jacketsin organisaatiossa huikeaa kautta pelaavan ykkösvahdin Pascal Leclairen apumieheksi. Torjuntatöitä suomalaiselle on riittänyt vain kahdeksassa ottelussa.
Kahdeksasta alkukaudesta peliaikaa saaneesta suomalaisvahdista vain kolme - Bäckström, Calgaryn Miikka Kiprusoff ja Toronton Vesa Toskala - ovat olleet tonteillaan joukkueittensa selkeitä ykkösmiehiä.
Suomalaisten suuren esiinmarssin sijasta taalakaukalossa ovat jyllänneet muun muassa sellaiset nimet kuin Bostonin Tim Thomas (94,1%), New York Rangersin Henrik Lundqvist (93,4) ja Leclaire (93,2%).
Mitä kummaa on tapahtunut Kiprusofille?
Kaudella 2005-06 Vezina Trophyn (NHL:n paras maalivahti) pokanneen ja liigan ykköstähdistöön valitun Kiprusoffin torjuntaprosentti (88,8) on kaikkea muuta kuin mitä mieheltä on osattu viime kausina odottaa.
Kiprusoff on torjunut viimeksi alle 90 prosentin keskiarvolla kaudella 2002-03 San Josessa. Turkulaisen asema ei ollut Sharksien organisaatiossa missään vaiheessa kovin vahva. Siirto Calgaryyn kaudella 2003-04 oli uran uusi alku ja loppu onkin sitten legendaa.
Kiprusoffin rooli Flameseissa on ollut kiveenhakattu niin Darryl Sutterin, Jim Playfairin kuin nykyisen käskijän Mike Keenaninkin aikakaudella. Jotain kertoo sekin, että Kiprusoff ja San Josen Evgeni Nabakov ovat ainoat maalivahdit, jotka ovat pelanneet kuluvalla kaudella seurojensa kaikki ottelut.
Calgaryn peräsimeen tälle kaudelle yllätysnimänä valittu Keenan tunnetaan lievästikin sanottuna värikkäänä valmentajapersoona, jolla on ollut taipumusta ripittää tarpeen tulleen myös tähtipelaajan statuksen omaavia herroja. Kiprusoff sai olla pitkään rauhassa, mutta jokin aika sitten tullut viiden tappion putki sai "Iron-Miken" etsimään vanhaan tuttuun tyyliin syntipukkia joukkueen kallispalkkaisimmista pelimanneista.
Keenanin kritiikkirypyn kohteeksi joutunut Kiprusoff vastasi valmentajalle puolestaan tyylilleen uskollisesti torjumalla kaksi peräkkäistä voittoa.
Rauha maassa ja Keenanilla hyvä tahto?
Olkoon motivoinnin keino mikä tahansa, niin tulos lienee miellyttänyt molempia osapuolia.
Mitä kummaa on tapahtunut Antero Niittymäelle?
Ei mitään. Näyttöjä on vain paha antaa kakkosvahdin asemassa.
Niittymäen ura sai melkoisen nosteen Torinon olympiajäällä helmikuussa 2006. Philadelphia Flyersin vahti nousi puskista leijonien ykköseksi, kun Calgary ei päästänyt enemmän tai vähemmän todellisia nivusvaivoja potenutta Kiprsusoffia kisoihin.
Niittymäki täytti leijonamiehistön turkulaisvahtien kiintiön täydellisesti torjumalla itsensä olympiaturnauksen ykköstähdistöön. Sen jälkeen suorana jatkumona piti tulla tähden ja ykkösvahdin status myös NHL-jäillä, mutta toisin on käynyt. Niittymäki on saanut seurata Martin Bironin torjuntatyöskentelyä Phillyn vaihtoaitiosta käsin.
