Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
20.09.2011 20:07
Kirjoittajan kolumnit
En osaa sanoa, miksi.
En edes tiedä, miksi.
Tässä kohdassa puhdas vaisto palauttaa minut tammikuuhun 2008, Turkuun ja JYPin pukukoppiin. Hurrikaanijoukkue on juuri hävinnyt TPS:lle 0-2.
JYPin valmentaja Risto Dufva huutaa. Hän ei voi sietää tappiota, hän soimaa ja syyttää. Hän tivaa maalin edessä kerran ratkaisevasti erehtyneeltä Miska Kangasniemeltä, kantaako tämä minkäänlaista vastuuta joukkueen yhteisestä tekemisestä ja päämäärästä.
Kangasniemi painaa päänsä. Kaikki muutkin pelaajat painavat päänsä.
Olen JYPin pukukopissa Dufvan kutsumana.
Se oli virhe RD:ltä. Näin liian paljon. Kuulin liian paljon. Tiistain uutinen ei ollut sokki. Se oli ehkä ennenaikainen, mutta lopulta luontainen tulema.
Ihmisiä ne ovat JYPinkin pelaajat.
DUFVA ON mahdoton selitettäväksi. Olen monta kertaa marssinut miehen puheille raamittaakseni hänet.
Useimmiten olen palannut toimitukseen itse raamitettuna.
Jyväskylässä RD:tä on jumaloitu, turhaan. Muualla kiekkovaltakunnassa häntä on vihattu, turhaan. Dufva ei ansaitse sen paremmin pyhyyttä kuin vihaakaan.
Hän on urheilumies, jääkiekkovalmentaja ja arkifilosofi, joka ei tallaa muiden polkuja, pelkästään omaansa. Siksi oli tuhoon tuomittu yritys pyytää RD:tä muuttumaan.
Hänellä on tyylinsä. Se on kestettävä tai antauduttava.
JYP kesti neljä vuotta, sai enemmän kuin uskalsi toivoakaan, sai intohimon, mestaruuden ja korkean profiilin, mutta ei jatkuvuutta.
Helpompi on päivittää seura kuin Dufva. Sitä paitsi: väkisin toiseksi ohjelmoidulla ihmisellä ei ole mitään virkaa.
Oikopolku marttyyriksi on liian lyhyt.
MODERNI JYP oli rakennettu neljälle kivijalalle: Jukka Seppänen, muu organisaatio, pelaajat ja Risto Dufva.
Nyt on Dufva, iso palanen ja urheilullisen ihmemaan taikuri Oz, Mikkelissä.
Urheilu on leikkiä, sen merkillisyyksistä ei kannata vakavasti huolestua. Mutta se on syytä tunnustaa JYPin organisaatiossakin, että edessä ei ole helppo tie.
Tämä hurrikaanijoukkue on rakennettu ja valettu Dufvan teeseille. JYP on kuin mehiläisyhdyskunta, jonka RD piti tiiviisti koossa. Nyt siteet ovat ratkenneet ja luottamusrenkaat pettäneet. Mehiläiset ovat lehahtaneet hujan hajan, mikä minnekin.
Kuka kokoaa yhdyskunnan uudestaan? Kuka luo uuden JYP-ilmeen? Kuka laatii tuoreen pelitavan ja käsikirjoituksen? Kuka nyt raivoaa intohimon sisään?
RD:llä oli puutteensa. Mutta ehdottomasti myös ansionsa.
Raimo Summanen, Jukka Rautakorpi, Jarno Pikkarainen, Marko Virtanen, Jyrki Aho...?
Onko heistä samaan kuin Dufvasta?
SYYSKUUN 15. päivä. Synergia-areena.
JYP on juuri hävinnyt kauden avausottelunsa Kuopion KalPalle numeroin 0-2. Risto Dufva nojaa seinään muina miehinä, kuin ei olisi moksiskaan tappiosta.
"Yritin erätauoilla lähinnä rauhoitella poikia", RD sanoo.
Rauhoitella? Dufva?
KalPa-kamppailun jälkeen palasin mielessäni ensimmäisen kerran Turkuun ja tammikuuhun 2008. Jotain oli muuttunut. Kaikki.
Syyskuun 15. päivä RD oli jo henkisesti poistunut JYPin pukukopista.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja
