Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
26.02.2010 20:27
Kolumni
Nuorten hyvinvointi
Suomalainen koulu saa kansainvälisessä vertailussa hyviä tuloksia. Emme pääse valtiomme rajojen ulkopuolelle kuulematta kehuja suomalaisen koulujärjestelmän erinomaisuudesta. Pisa-tulokset kertovat hyvästä opettamisen tasosta ja tarpeeksi korkeista oppimisen tavoitteista. Kuitenkin tiedämme, että tämä on vain osa totuutta. On todettu, että koulu ei yhteisönä mm. harjaannuta aktiiviseen kansalaisuuteen. Tiedetään myös, että osa koululaisistamme voi huonosti ja syrjäytyy jossakin vaiheessa.
Koulun on vaikea vastata hyvinvoinnin lisäämisen haasteeseen, jos kunnan taloustilanne on huono. Koulutukseen satsaamisen sijasta kunnissa pohditaan säästämisen mahdollisuuksia. Ensimmäinen tienviitta ohjatkoon saattamaan kuntatalouden kuntoon. Siihen tarvitaan avuksi valtion kirstua.
Suureksi ongelmaksi on koitunut myös koulujen terveys- ja oppilashuoltopalvelujen järjestäminen. Kunnilla ei yksinkertaisesti ole resursseja järjestää riittävästi henkilöstöä kohtaamaan oppilaiden ongelmia. Kouluterveydenhuollossa suositus yhtä terveydenhoitajaa kohti on 600 oppilasta ja koululääkäriä kohti 2100 oppilasta. Tosielämässä määrät ovat kuitenkin moninkertaisia. Toinen tienviitta saattakoon kouluterveydenhoitajien ja lääkäreiden oppilasvastuumäärät kohtuullisiksi.
PARHAILLAAN hiotaan kuntoon aselainsäädäntöä. Työ sai kimmokkeen Jokelan ja Kauhajoen järkyttävistä koulusurmista. Onko oikein pistää poliisit keräämään aseita vai terveydenhoitajat ottamaan vastaan oppilaita, joiden asiat eivät ole reilassa? Jokainen voi arvioida tilannetta. Olisiko kuitenkin niin, että kolmannessa tienviitassa lukisi: "Mielenterveyspalvelujen saatavuutta on parannettava." Molemmissa kouluampumistapauksissa oli kysymys mielenterveyden järkkymisestä ja siitä, ettei apua ongelmiin pystytty järjestämään ajoissa.
Oikeuskansleri Jonkka otti kantaa koulujen oppilashuollon järjestämisen puutteisiin. Hänen mukaansa paikkakunta- ja koulukohtaiset erot ovat suuria oppilashuollon palvelujen saatavuudessa. Monissa kunnissa koulupsykologia tai -kuraattoria ei ole lainkaan. Oppilaat ovat toisiinsa nähden eriarvoisessa asemassa, toisin sanoen perustuslailliset oikeudet yhdenvertaisuudesta eivät toteudu. On syytä olla huolissaan.
Parhaillaan eduskunnassa käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä perusopetuslakia ollaan muuttamassa niin, että ensi elokuussa kaikissa kouluissa oppilashuollon palvelut tulee olla järjestyksessä. Tästä voi oivaltaa sen, että palvelujen saattamiseksi lain edellyttämään kuntoon on tapahduttava melkoinen ihmeparannus myös kuntien taloudessa. Neljäs tienviitta voisi kertoa: "Kunnat saavat lisärahoituksen ja aikalisän perusopetuslain muutosten toteuttamiseksi."
OPETUSMINISTERIÖN selvityksen mukaan valtaosa suomalaisista nuorista voi hyvin, mutta sosiaalinen ja henkinen syrjäytyminen on lasten ja nuorten keskuudessa lisääntynyt. Tähän katsotaan vaikuttavan yhteiskunnan nopeat muutokset, palvelujärjestelmämme pirstaleisuus, toimivallan ja vastuunjaon epäselvyydet, salassapitosäännösten tulkinnalliset eroavaisuudet ja avoimen yhteistyöasenteen, osaamisen ja johtamisen puute. Näiden puutteiden korjaamiseksi valmistellaan parhaillaan nuorisolakia. Lain tarkoitus on koota nuorten ohjaus- ja palveluverkosto kuntoon paikallisten viranomaisten monialaisella yhteistyöllä. Syrjäytymisen ehkäisemiseksi onkin tärkeää, että pystymme auttamaan tuen tarpeessa olevaa saattamalla hänet mahdollisimman varhain sellaisten palvelujen piiriin, joilla voidaan edistää hänen kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille.
Viides tienviitta voisi kertoa: "Nuoremme tarvitsevat riittävästi aikuisia huolehtimaan heistä ja olemaan läsnä tarvittaessa." Tähän kuuluu myös vastuullinen ja välittävä vanhemmuus.
Kirjoittaja on sosiaalidemokraattien kansanedustaja Keski-Suomesta.
