Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
15.08.2011 20:58
Kolumni
Nyt eletään varkaiden paratiisissa
Juho Hämäläinen
Kirjoittajan kolumnit
Yhdysvaltalainen keskisuuri metallimusiikkiin erikoistunut Century Media -levy-yhtiö veti viime viikolla tuotantonsa pois internetmusiikkipalvelu Spotifysta. Muun muassa Turisaksen, Lacuna Coilin, In Flamesin ja Dark Tranquillityn musiikkia julkaisevan yrityksen mukaan fyysisten levyjen myyntimäärät ovat laskeneet radikaalisti niissä maissa, joissa Spotify toimii.
Kun Spofityn maksamat korvaukset toistetusta musiikista ovat lisäksi käytännössä mikroskooppisen pieniä, näki Century Media artistiensa etujen suojelemiseksi järkevimmäksi lähteä palvelusta.
Jatkossa yhtiö suunnittelee laittavansa Spotifyn kautta jakoon näytteitä tuotannostaan, mutta kokonaisia levyjä sieltä ei enää pysty kuuntelemaan.
Firma on odotetusti saanut internetin musiikkiblogeissa ja kommenteissa kuraa niskaansa.
YKSI ARGUMENTTI Spotifyn puolustamisessa on se, että musiikkiteollisuus nykymuodossaan tulee joka tapauksessa kuolemaan. Kuluttajat totutetaan (tai on jo totutettu) siihen, että musiikista ei tarvitse pulittaa kuin enintään pieni kuukausimaksu Spotifyn kaltaisille sähköisille musiikkikirjastoille.
Levy-yhtiöiden pitäisi kuulemma siksi suunnata katseensa muihin musiikkibisneksen osa-alueisiin ja tehdä artistien kanssa niin sanottuja 360-tyylisiä sopimuksia.
Näissä diileissä levy-yhtiö ottaa hoitaakseen kaiken muunkin artistien uraan liittyvän, kuten keikkojen ja oheistuotteiden myymisen. Äänitetyn musiikin rooliksi tässä yhtälössä jää kiertueiden, t-paitojen ja muun bändikrääsän promotointivälineenä oleminen.
Vaan entäpä jos musiikintekijä ei halua tai osaa esiintyä julkisesti? Mitäs sitten tehdään?
HASSUINTA nykytilanteessa on se, että ihmisten mielenkiinto musiikkia kohtaan ei ole kadonnut mihinkään. Yhä kasvava osa kuluttajista vain on sitä mieltä, ettei siitä ole tarpeen maksaa mitään, tai sitten enintään femma tai kymppi kuussa Spotifylle.
"Muusikot eivät tarvitse, eivätkä ansaitse palkkaa työstään. Sitä pitää tehdä rakkaudesta taiteeseen, eikä rahasta" on myös yleinen perustelu silloin, kun puolustetaan tekijänoikeuksien heikentämistä ja musiikin ilmaista verkkojakelua.
Suomalaisista menestyneistä rockyhtyeistä ei järin moni pysty tarjoamaan ainakaan kaikille jäsenilleen kokopäiväistä elantoa. Listamenestyksestä ja medianäkyvyydestä huolimatta valtaosa niin sanotuista eturivin rockmuusikoista käy päivätöissä tai sitkuttelee festivaalikauden ja kiertueiden ulkopuolella työttömyyskorvauksella.
NYT ELETÄÄN varkaiden paratiisissa. Koska musiikin laiton levittäminen on ollut internetin kautta vaivatonta, eivätkä levy-yhtiöt heränneet ajoissa luomaan digitaalisia markkinoita, on valtaisa joukko väestöstä nykyään sitä mieltä, ettei levytetyllä musiikilla ole kaupallista arvoa.
"Musiikkia on helppo jakaa netissä, siksi sen pitää olla ilmaista. Levy-yhtiöiden ja varsinkin artistien pitää vain sopeutua", vaahtoavat nämä piraatit.
Sen pohtiminen, mikä on moraalisesti ja eettisesti oikein, laista puhumattakaan, on unohtunut näiltä digiajan kasvateilta täysin.
Artisteja liksoillaan kyykyttävästä Spotifysta ei ole musiikkibisneksen pelastajaksi.
Ei sittenkään, vaikka osa kansasta käyttääkin sitä uusien, ostamisen väärtien levyjen bongaamiseen. Pelkään nimittäin kovasti, että edustamani musadiggarilaji Homo Erectus Compact Discus tulee vielä kuolemaan sukupuuttoon. Siitä viestivät jatkuvasti laskusuuntaiset levynmyyntitilastot.
