Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
28.02.2010 22:36
Kolumni
Olympialadulla kyynelten kisat
Ari Mäntylä
Kirjoittajan kolumnit
Vancouverin olympialaisten hiihtostadionilla on kahden viikon aikana itketty monesta syystä. Virpi Kuitusen poskelle valui kyynel hänen kertoessaan hiihtouransa päättymisestä. Riikka Sarasoja itki parisprintin kahdeksatta sijaa, vaikka hän antoi siinä kaikkensa. Kirsi Perälä itki niukkaa karsiutumista sprintin välierästä, kun hän putosi jatkosta tasa-ajalla.
Aino-Kaisa Saarisella ei ollut itku kaukana sprintissä pieleen menneen suksivalinnan takia. Viestipronssi ja 30 kilometrillä hiihdetty pronssi vetivät Saarisen suupielet lopulta ylöspäin. Saarinen oli yksi kisojen onnistujista.
Moni on myös itkenyt ilosta ja Slovenian Petra Majdic kuvainnollisesti raivosta. Majdic laski sprintin treenihiihdossa kuusikkoon, mursi neljä kylkiluuta, mutta hiihti silti olympiapronssille. Olympiakultaa Majdic ei saanut ja tavoitteen karkaamisesta hän syytti vaarallista latua. Samasta syystä Slovenian olympiakomitea oli aikeissa haastaa Vancouverin olympialaisten järjestäjät oikeuteen.
KONTIOLAHDEN SM-hiihtoihin maaliskuussa päättyy yksi suomalaisen naishiihdon aikakausi. Lahden dopingkäryssä ryvettynyt, mutta sen jälkeen viisi MM-kultaa ottanut Kuitunen on tehnyt oikean ratkaisun. Kuluva kausi ei ole ollut hänelle menestyksekäs Vancouverin viestipronssia lukuun ottamatta. Kuitusella on ollut perinteisessä hiihdossa potkun ajoituksessa ongelma, joka alkoi vaivata häntä kilpailukauden aikana. Ehkä myös aika on ajanut 33-vuotiaan hiihtäjän ohi. Kuitusen on aika tehdä tilaa nuoremmille ja alkaa elää parisuhdetta mediapersoona Jari Sarasvuon kanssa. Siihen elämään kuuluvat hirsitalo Kangasniemellä ja varmasti myös lapsia.
Saarinen ja Riitta-Liisa Roponen jatkavat Sotshin 2014 olympialaisiin saakka. Saarisen mukaan hän ei voi hylätä niin mukavaa työtä kuin hiihtäminen varsinkaan nyt, kun hän on alkanut menestyä arvokisoissa. Saarisen mukaan hiihto on hänen elämänsä. Sama taitaa olla asian laita Roposella, jolla riittää motivaatiota jatkaa rankkaa harjoittelua vielä neljä vuotta.
Riikka Sarasoja on Sotshin suhteen kahden vaiheilla. Haluaako hän sitoutua kurinalaiseen urheilijan elämään vielä neljän vuoden ajaksi? Sarasojan mukaan päätös on tehtävä kevään aikana. Koska hän ei halua urheilla puolivaloilla, ovat vaihtoehtoina täysillä harjoitteleminen ja kilpaileminen tai keskittyminen liikuntapedagogiikan opintoihin Jyväskylän yliopistossa.
Vancouverin olympialaisista viisi mitalia kahminut Norjan Marit Björgen on tämän kauden hiihtokuningatar. Hyvänä kakkosena tulee Vancouverin olympialaduilla kultaa, hopeaa ja pronssia hiihtänyt Puolan Justyna Kowalczyk, joka on lisäksi urakoinut maailmancupissa ja Tour de Skillä. Moni uuvutti itsensä Tourilla ja siitä voi soimata myös Saarista. Olisiko Saarisen mitalisaalis olympialaisissa ollut kirkkaampi ja suurempi, jos hän olisi tinkinyt Tour de Skistä, kuten Björgen?
NELJÄ PRONSSIA ja yksi hopea on kaikkien aikojen kehnoin tulos olympialaisten talvikisoista Suomelle. Lake Placidista 1932 tuomisina oli vain kolme mitalia, mutta mukana oli sentään Veli Saarisen olympiakulta 50 kilometriltä. Lähes yhtä surkeasti suomalaisilta meni Sapporossa 1972: neljä hopeaa ja yksi pronssi.
Vancouverin olympialaisista suomalaisista kiitettävät kehut saavat Peetu Piiroinen ja Aino-Kaisa Saarinen. Leijonat pelastivat pronssilla hyvän arvosanan. Naisten viestipronssi ja kiekkopronssi olivat tyydyttäviä saavutuksia.
Suomen mitalitoivoista pahiten pettivät Tanja Poutiainen, Hannu Manninen, Mika Poutala, Janne Ahonen, Matti Heikkinen, Harri Olli sekä mäkihypyn ja yhdistetyn joukkuekilpailujen miehistöt. Mitalia odotettiin myös Mikko Ronkaiselta, Kaisa Mäkäräiseltä ja miesten viestijoukkueelta hiihdossa, mutta se ei ollut realismia, niin kuin ei Suomen olympiakomitean 12 mitalin tavoitekaan.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimituksen esimies
