Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
23.07.2010 23:48
Kolumni
Palveluyhteiskunta syö lapsensa
Esa Jokinen
Kirjoittajan kolumnit
Mietitään, pitäisikö musliminaisten huntu, burka, kieltää; torjutaan suvaitsemattomuutta suvaitsemattomuudella. Yhteisöt - isot ja pienet - muuttuvat jatkuvasti säädellyimmiksi ja suljetuimmiksi samalla, kun tietotekniikka ja media muuttavat maailman täysin avoimeksi.
Samaan aikaan toisaalla ja kaikkialla: joku leikkaa ruohoa sunnuntaina, aamulla tai illalla, saatana, vaikka naapureiden pitäisi nukkua, valvoa rauhassa, katsoa telkkaria tai ottaa huikkaa kavereiden kanssa omalla puutarhaterassilla, parvekkeella ja kerrostalon sisäpihalla.
Ihminen on luontojaan laumaeläin. Isoja eläimiä oli pakko metsästää yhdessä, petoja vastaan piti puolustautua yhdessä, yhteisö pysyi hengissä vain yhdessä. Sitten tulivat koti, uskonto ja isänmaa, kaikki yhdessä kaiken puolesta ja kaikkea vastaan.
Myöhemmin länsimainen aate yksilönvapaudesta alkoi muuttua sanasta lihaksi. Maapallon kiertävä katsomoaalto etenee hitaasti, mutta varmasti. Matkallaan se jyrää kaiken nostattaen hurmosta ja vihaa, pelkoa ja hämmennystä, iloa ja rakkautta.
Vallankumous syö lapsensa. Vanha klisee, mutta niin totta. Se nyt vaan menee niin; onnistunut vallankumous on paradoksi, koska ensimmäinen vallankumous istuttaa seuraavan siemenen - siemenen, joka itää hurmeen humuksessa kuin mustasukkaisuus sairaassa mielessä.
Syntyy ristiriita, välttämättä, aina ja kaikkialla.
Nykyihmisen perimmäinen ristiriita on yksilön ja yhteisön välinen. Dna (ei se operaattori) vaatii verkottumaan yhteisönä, nykyaika yksilöinä.
Oikeudet ovat ok, velvollisuudet - ..tä?
Sitä niin haluaa olla yksilö, oman elämänsä operaattori.
Kohta maailma on yksi iso palveluyhteiskunta, jossa asiakas on aina oikeassa, jossa kaikki ovat asiakkaita.
Korjausliikkeenä käytetään suvaitsemattomuutta, jota perustellaan yksilönvapaudella, jolla rajoitetaan yksilönvapautta.
Henkilökohtainen ristiriitani näkyy asumisessa. Asun omakotitalossa, vaikka en osaa, jaksa enkä viitsi.
Osaaminen, jaksaminen ja viitsiminen ovat omakotiasujan perusominaisuuksia; niillä ostetaan tilaa, rauhaa ja vapautta. Tilaa olla, rauhaa muilta ja vapautta päättää.
Samalla pitäisi leikata ruoho, naulata lauta ja tilata lisää öljyä.
Töiden jakaminen olisi helpompaa yhteisössä, taloyhtiössä, kerrostalossa, rivitalossa, kun olisi se joku muu, joka voisi tehdä työt.
Nyky-yhteiskunnassa odotusarvot täyttävä joku muu on harvinaisuus.
Kenties vain satunnainen lehmä kesantopellon kulmassa.
