Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
28.07.2011 20:34
Kolumni
Papin rouvan Elli on Suomen madame Bovary
Hannu Waarala
Kirjoittajan kolumnit
Suomen kirjallisuuden klassikon Juhani Ahon syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta, kuolemasta 90 vuotta. Kirjallisuudentutkija Panu Rajalalta on tulossa syksyllä tuore Juhani Aho -elämäkerta, joka päivittää Ahon elämäntyön merkityksen tämän päivän lukijan kannalta.
Juhani Aho (1861-1921) oli kirjailijana monessa mielessä ajan harjalla ja samalla myös psykologisen romaanin kehittäjänä huomattavasti omaa aikaansa edellä. Aho viitoitti psykologisen romaanin tekijänä ja ihmisen sisäisten mielialojen kuvaajana modernin ja ristiriitaisen naiskuvan tuloa Suomen kirjallisuuteen. Ahon jälkeen romaanikirjallisuudessa kuvattu sielunelämä ei ollut enää pelkästään aatteellinen, vaan ennen muuta psykologinen kysymys.
Erityisesti naisen sielunelämän kuvaajana Aho kohosi romaanillaan Papin rouva (1893) eurooppalaisen kirjallisuuden parhaalle tasolle. Aho sai vaikutteita erityisesti ranskalaisesta realismista, mutta hänen kerrontaotteensa oli enemmän impressionistinen kuin naturalistinen. Toki Aholla oli naisen sielunelämän kuvaajana hengenheimolaisia ja esikuviakin. Henrik Ibsen kirjoitti Nukkekodin Norasta, Tolstoi Anna Kareninasta, Gustave Flaubert Emma Bovarysta ja Henry James teki mestarillisen Naisen muotokuvansa. Jälkikäteen on muun muassa todettu että Ahon romaanin päähenkilö Elli on psykologialtaan eräänlainen Suomen rouva Bovary, vaikka henkilöhahmojen moraaliset ratkaisut ovatkin hyvin erilaisia.
Papin rouvassa Aho yhdisti savolaisen maiseman intensiiviset vaikutelmat, luontokuvauksen taidokkaat impressiot, heijastamaan papin rouvan sisäisiä tuntoja ja mielenliikkeitä. Joskus romanttinen rakkaus antaa elinvoimaa, mutta se saattaa vaarallisesti myös lisätä epätodellisuuden ja vieraantuneisuuden tuntua niin kuin käy Ellille hänen velvollisuuksien kuormittamassa ja onnettomassa avioliitossaan. Mutta Ahon kolmiodraamassa ei ole syyllisiä.
Elli on haaveilija ja uneksija, joka lukee parempaa kirjallisuutta kuin Flaubertin romaanin sankaritar Emma Bovary, joka harrastaa romanttisia satuja. Molempien avioliitto on käytännöllinen, mutta sisällöltään ontto ja onneton. Papin rouvan modernissa psykologiassa Ellin onnettomuus ja kohtalo ei ole pohjimmiltaan pelkästään sosiologinen kysymys, vaikka naisen yhteiskunnallisella asemalla onkin romaanissa huomattava merkitys. Viitteellisessä mielessä, luonteen ja kohtalon välisessä yhteydessä, Ellin elämänkaari on melkeinpä kuin ennen syntymäänsä tehty.
Eräässä kommentissa Gustave Flaubert toteaa: "Minä olen madame Bovary". Juhani Aho olisi voinut sanoa vähän samaan tapaan, sillä Ellin luonteeseen ja haaveiluihin hän laittoi huomattavasti enemmän itseään kuin romaanin muihin henkilöihin, kuten esimerkiksi toiseen päähenkilöön, ylioppilas Olavi Kalmiin. Laajassa kaksiosaisessa Juhani Aho - elämä ja teokset -kirjassaan kirjailijan poika, Antti J. Aho kirjoittaa tärkeän huomion.
"Kuten sanottu, käytti Aho Elliäkin oman sielunsa eräitten vivahdusten uskollisena kuvastimena. Kun hän kuvaa Ellin elämänaikaista ystävän ja onnelan odotusta, hän samalla kuvaa omia haaveitaan. Ellin sydämen sisin on hänen ominta sisintänsä. Ja tuntuukin siltä, että hänen "ellimäisyytensä" on hänen persoonallisuutensa "sektori", jolle hän antaa suuremman arvon kuin Olavi-luonnolleen, johon hän näyttää suhtautuvan ironisen arvostelevasti."
Kirjoittaja on kriitikko ja kulttuuritoimituksen vakituinen avustaja.
