Kolumni
Pettääkö kepu aina - ja kenet?
Lasse Kangas
Kirjoittajan kolumnit
Tunnettu sanomalehtimiesmies ja kokoomuksen taustavaikuttaja Jarmo Virmavirta kirjoitti äskettäin, että sosiaalidemokraattien aatteenmies ja sanomalehtimies Aimo Kairamo (1941-2004) keksi aikanaan tokaisun "Kepu pettää aina".
Se muistetaan, että Kairamo käytti hokemaa pakinoissaan paljonkin, mutta keksitty se on jo Maalaisliiton aamukoitossa 1910-luvulla.
Suunnilleen samaa hoettiin ensimmäisen kerran syksyllä 1917. Autonomisessa Suomessa muodostettiin elokuussa 1917 suomalaisten puolueiden vaaliliitto sosialismin patoamiseksi. Itsestään selvänä pidettiin, että pieni Maalaisliitto lähtisi yhteiseen rintamaan oikeiston apuriksi. Mutta ei lähtenyt. Maalaisliitto meni syksyn 1917 vaaleihin omana vaaliliittona korostaen, ettei sosialismia voinut padota vaan sen kanssa oli uskallettava kilpailla omalla uudistusohjelmalla.
Se oli oikeistolaisten mielestä käsittämätön petos. Että maalaisliittolaiset kehtasivat hajottaa yhteisen rintaman!
Syytökset vähenivät vaalien jälkeen. Vasemmisto menetti enemmistönsä enemmän Maalaisliiton kuin yhtyneiden suomalaisten puolueiden vaaliliiton ansiosta.
MUTTA EI pettäjän tie siihen loppunut.
Oikeiston näkökulmasta maalaisliittolaisten ratkaiseva osuus Mannerheimin syrjäyttämisessä presidentinvaalissa kesällä 1919 oli nimittäin katala petos.
Että maalaisliittolaiset taas kehtasivat liittoutua vasemmiston kanssa ja syrjäyttää K. J. Ståhlbergilla Valkoisen kenraalin! Se merkitsi Vapaussodan perinnön häpäisemistä.
Nyt voitiin jo todeta, että Maalaisliitto pettää aina!
Väinö Tannerin sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus vuonna 1927 istui Maalaisliiton tuella. Vuonna 1937 oltiin niin pitkällä, että maalaisliittolaiset muodostivat sosiaalidemokraattien kanssa hallituksen!
Maalaisliitto pettää aina! Se alkoi olla varma asia.
Sodan jälkeen Maalaisliitto meni kolmen suuren hallitukseen, jossa olivat mukana myös kommunistit. Monien oikeistolaisten mielestä se lähenteli jo isänmaan asian pettämistä!
MITÄÄN TÄLLE aina pettävälle puolueelle ei ole mahdettu.
Nimi muuttui vuonna 1965 Keskustapuolueeksi, mutta sama linja jatkui. Monet yhteiskuntatieteiden tutkijat professoreista alkaen todistelivat jo 1970-luvun alussa, että maatalouden supistuessa tuosta puolueesta päästäisiin, mutta ei. Kannatus on aaltoillut, mutta pitkässä linjassa kestänyt.
Syytöksiä ainaisesta pettämisestä on tullut oikealta ja vasemmalta, sosiaalidemokraattien etevä pakinoitsija Aimo Kairamo oli tälläkin alueella yksi taitavimmista sana säilän käyttäjistä.
Mutta kyllä kai "kepu pettää aina" -puheet ovat vähentyneet tällä vuosituhannella. Herja liittyy historiallisissa katsannossa keskustan punamultahakuisuuteen eli yhteistyöhön sosiaalidemokraattien kanssa.
Keskustan syyttämiseen jatkuvasta pettämisestä ei oikeistolla taida nyt oikein olla perusteita. Ellei sitten ulko- ja turvallisuuspolitiikka?
Virmavirta kirjoittaa myös, että kepun johtaminen on kovaa hommaa ja siinä hän on varmaankin oikeassa.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.