Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
23.08.2011 21:46
Kolumni
Pielavetistä
Ilkka Kulmala
Kirjoittajan kolumnit
Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa yleisurheilussa käytettävä keihäs ja sen viskojat kyetään vääntämään umpisolmuun. Vain täällä keihäänheitto on niin harras harrastus, että se jalostuu urheilusta hupailuksi.
Menikö kaikki oikein, kyselivät suomalaiset tiistaina toisiltaan.
Ei mennyt. Yhdessä nipussa plaraten kaikki meni päin helvettiä.
Mutta helvetillekin voi nauraa.
KIURUVETISEN timpurimestari Viäräsen kerrotaan nähneen ennen sotia huonosti tehtyä puukäsityötä.
"Pielavetistä", oli Viäränen laukaissut.
"Pielavetistä", voi Suomen urheilukansakin nyt tokaista.
Huonoa toimintaa, surkuhupaisaa. Ja mikä on lopputulos? Mitä valinta- ja valituskierroksen jälkeen jäi käteen?
Yksi turhautettu tulevaisuuden toivo (
Sampo Lehtola), yksi pelottavat paineet itselleen kasannut savolainen (
Antti Ruuskanen) ja yksi uskottavuutensa menettänyt valmennusjohtaja (
Jarmo Mäkelä).
Kellään tuskin on erityisen hyvä olo.
Ei Ruuskasellakaan. Vaikka asuukin Pielavedellä.
SUOMEN URHEILULIITTO rypee omassa kompostissaan. Virheiden sarja on sen verran häkellyttävä, että ei ihme, jos liiton syvissä riveissä luottamus puheenjohtaja Antti Pihlakoskea ja Jarmo Mäkelää kohtaan rakoilee.
Ensin SUL kirjoitti MM-valintoihin kriteerit, joita se ei itse lukenut. Sen jälkeen liitto teki Lappeenrannan lehmusten katveessa ja Mäkelän johdolla nokkelan, mutta pölhön ratkaisun. Otetaan Lehtola, jätetään Ruuskanen.
Päätös perustui ainoastaan yhteen asiaan: lapselliseen innostukseen yhden 83-metrisen keihäskaaren juovuttamana. Viisi vuotta sitten suomalaisen nakkaama 83,77 olisi tuskin ylittänyt edes Urheiluruudun uutiskynnystä.
Nyt sillä mentiin Daeguun. Joskaan ei urheilemaan.
SAMALLA KUN SUL puri häntäänsä, se uudisti merkittävällä tavalla suomalaisen huippu-urheilun valintakäytäntöä. Jatkossa kaikki arvokisojen urheilijalistat ovat epävirallisia siihen asti, kunnes on selvää, että yksikään rannalle jätetty ei käytä Lex Ruuskasta.
Tästä eteenpäin jää ristiriitatilanteessa viimeinen sana Urheilun oikeusturvalautakunnalle. Kiitos SUL:in, urheilun ulkopuolisille instansseille valutettu valta on muuttunut teoriasta käytännöksi.
Mikäs siinä. Oikeus ja kohtuus kuuluvat ilman muuta kentillekin - eivätkä urheilun etujärjestöt välttämättä ole kunnostautuneet näiden arvojen esitaistelijoina.
Mutta varmaa on sekin, että muista liitoista ei näinä päivinä postiteta SUL:n osoitteeseen onnittelut-erinomaisista-valinnoista -kortteja.
ANTTI RUUSKASTA ei käy kateeksi.
Hän sai sen, mikä miehelle kuului, mutta joutui käyttämään kiertotietä, joka pitää sisällään pahaenteisiä haarautumia.
Ruuskaselle sovitellaan ensi viikolla sekä leijonan että lampaan turkkia.
Jos mies raapaisee mitalin, hän on mahtisankari.
Jos mies juuttuu karsintaan, on tuomio tyly.
Tällöin Ruuskasesta tulee ensimmäinen ihminen maailmassa, joka on käynyt tekemässä "pielavetiset Daegussa".
