Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
20.02.2012 09:12
Pienille kansoille elokuva on tärkeä taidemuoto, joka vahvistaa kansallista identiteettiä ja lisää yhteenkuuluvuutta. Elokuva on aikamme renessanssia ja sillä on myös tärkeitä kulttuurin taltiointiin ja säilyttämiseen liittyviä tehtäviä. Pohjoismaissa elokuvan arvo on tunnustettu ja sitä on tuettu valtion varoin.
Pohjoismaisen elokuvan perinteet ulottuvat aivan elokuvataiteen varhaisvuosiin. Kesti kuitenkin jonkin aikaan ennen kuin varsinainen elokuvatuotanto pääsi käyntiin. Suomessa tämä tapahtui vuonna 1907 Salaviinapolttajat -elokuvan myötä. Monia mykän kauden aarteita on kadonnut ikuisiksi ajoiksi, mutta on hyvä muistaa, että jo silloin Mauritz Stiller ja Victor Sjöström nousivat maailmanmaineeseen pohjoismaisina elokuvantekijöinä. Heidän ”vuoristoelokuvansa” aloittivat ihmisen ja ympäristön suhdetta kuvallisesti korostavan kerrontatyylin, josta on tullut merkittävä osa eurooppalaisen elokuvan perimää.
Carl Th. Dreyer, Ingmar Bergman, Roy Andersson, Aki Kaurismäki, Lars von Trier ja monet muut ovat myöhempiä voimia pohjoismaisten elokuvantekijöiden universaalia mielenkiintoa herättäneessä joukossa. Jokaisella pohjoismaalla on esittää koko joukko varteenotettavia elokuvataiteilijoita. Suomessa esimerkiksi Pirjo Honkasalon dokumentit ovat kiertäneet maailmaa ja saaneet monia palkintoja. Honkasalon hienosti kuvaama ja ohjaama, Tshetshenian sotaan liittyvä Melancholian kolme huonetta (2006) on näin mitattuna kansainvälisesti menestynein kotimainen elokuva.
Jyväskylässä tänään päättyvä Arktisen Upeeta -festivaali on kehittynyt vuosien mittaan yhä kunnianhimoisempaan suuntaan. Tämän vuoden tarjonta oli hyvin mittava kattaukseltaan. Katsojalle voidaan puhua yhdenlaisesta runsauden sarvesta kun mukana on aivan viimeistä nykyelokuvaa, klassikkoja, lyhytelokuvia ja dokumentteja menneeltä ajalta. Festivaalilla on mahdollisuudet kasvaa yhä merkittävämmäksi ilmiöksi lähitulevaisuudessa. Jatkossa tapahtumaan voisi liittyä entistä enemmän pohjoismaisten elokuvantekijöiden tapaamisia, workshoppeja ja laajempien elokuvallisten teemojen ympärille kasattuja seminaareja. Jyväskylälle ja Keski-Suomelle Arktisen Upeeta on aivan keskeinen elokuvallinen foorumi, jolla on laajat yhteistyöverkostot ja toimintaan sitoutuneet tekijät.
Pohjoismaisen elokuvan päivät (Nordiska Filmdagar) pidetään vuosittain. Viime vuonna ne olivat Ruotsin Helsingborgissa, jossa Pernilla Augustin ohjaus Sikalat (Svinalängorna) voitti pääpalkinnon. Mikä olisi herkullisempaa kuin saada tämä vuoden merkittävin pohjoismaisen elokuvan tapahtuma joskus Jyväskylään. Silloin täällä jaettaisiin nuo vuosittaiset alan palkinnot parhaille elokuville ja niiden tekijöille ja pohjoismainen elokuva saisi lisää ansaitsemaansa arvostusta.
