Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
01.03.2010 20:44
Kolumni
Poliittinen kuuma peruna
Anita Kärki
Kirjoittajan kolumnit
Kasvisruuasta on tullut kuuma poliittinen peruna kunnallispolitiikassa. Monessa Suomen kaupungissa - myös Jyväskylässä - käydään kiivasta keskustelua siitä, pitäisikö kouluissa olla kasvisruokapäivä vai ei.
Harva asiasta vaahtoaja - puolin ja toisin - muistaa kiihkeän keskustelun tiimellyksessä, että puurot, vellit, pinaattiletut ja monet keitot ovat kasvisruokaa. Niitä tarjotaan kouluissa jo nyt viikoittain.
Siis, mikä olikaan ongelma?
RUOKAA on toki politisoitu iät ajat. Kun liha oli kallista, tuli pihvistä vaurauden ja hyvin syömisen symboli. Nyt hyvin syöminen merkitsee terveellisyyttä ja siihen kuuluu keskeisesti runsas kasvisten ja vihannesten käyttö.
Luulisi siis, että terveyden - ja samalla kotimaisten kasvisten ja vihannesten tuotannon - puolesta olisi helppo liputtaa. Ja varsinkin kun kyseinen terveyttä sivuava keskustelu liittyy koululaisiin. Ja vielä, kun kunnallispolitiikassa luulisi vallitsevan samansuuntainen, myönteinen näkemys lähiruuan tarpeellisuudesta.
Mutta kun ei. Asiasta pitää saada aikaan jankkaava riita. Vasta sitten tuntuu, että tehdään (aikuisten) oikeasti politiikkaa.
Nyt kasvisruoka, kuten vaikkapa puuro tai pinaattiletut, halutaan nähdä hämmentävän ideologisena kysymyksenä. Kasvisruoka on voimakkaimmille vastustajille suorastaan belsebuubin veroinen hirviö, joka syöksee lapsemme turmioon. Kannattajat puolestaan haluavat koulun kasvisruokapäivän nimeämisellä lähes kuin ärsyttää vastustajia, jotka vasta nyt säikähtäen havahtuvat, että lapsemme ovat vuosikausia syöneet kouluissa kasvisruokaa. Hui.
Myös lihansyöjä tavallisesti tarvitsee "kyytipojaksi" kasviksia, joten aivan vierasta kasvisten ja juuresten syönti ei voi vastustajillekaan olla.
ON HARMI, että aikuiset kinastelevat kouluruuan kasvispitoisuudesta nyt nähtyyn tapaan.
Lopputuloksena on, että koko rytäkkä "saa ruuan lasten suussa pahalta maistumaan", kuten Känkkäränkkä-laulussa lauletaan. Kasvisruokaa vastustava aikuinen siirtää asenteensa lapsiin, joita toisaalla yritetään opastaa terveellisen - siis kasviksia sisältävän - ruuan pariin.
Ilman aikuisten syöttämiä asenteita on lasten suhtautuminen ruokaan suoraviivainen: on olemassa herkkuruokia ja muita ruokia. Sekaruokaa syövien lasten herkkulistauksessa menevät liha- ja kasvisruuat iloisesti ristiin.
KOULULAISTEN sanotaan syövän huonosti salaatteja ja raasteita ja siksi heille väitetään olevan turha tarjota kasvisruokaa. Raa'at, kuivakkaat raasteet ja kasvikset sekä huonosti tehty kasvisruoka eivät ymmärrettävästi aina ole suurimpia ruokahalun herättäjiä. Siksi tarvitaan hyvin ja monipuolisesti tehtyjä kasvisruokia, jotta nuoret oppisivat syömään terveelliseksi todettua ruokaa. Pelkät raasteet eivät tätä tarvetta täytä.
Kasvisruuan mustamaalauksesta ei hyödy kukaan, vaan kaikki häviävät. Häviölle jäävät nuorten terveelliset ruokailutottumukset, kasviksia tuottava suomalainen maatalous, arvostava suhtautuminen ruokaan ja yhteen hiileen puhaltava kunnallispolitiikka.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.
