Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
26.02.2010 20:26
Kolumni
Pörröisten eläinten avohaavat vuotivat jälleen julkisuuteen
Petja Savoila
Kirjoittajan kolumnit
Keskustelu eläinten oikeuksista on karannut taas häkkitarhastaan. Maa- ja metsätalousministeri sätkyttelee kuin kettu käpälälaudassa ja eläinaktivistit mellastavat kuin vapaaksi päästetyt minkit.
Kyse on Ylen A-studiossa viime viikon keskiviikkona esitetystä Oikeutta Eläimille -järjestön salaa kuvaamasta videomateriaalista, jossa zoomaillaan vammautuneita ja häiriökäyttäytyviä turkiseläimiä.
Tosin tämäkään rähinä ei kestä ikuisesti. Viime joulukuinen keskustelu sikatarhojen oloista katosi julkisuudesta samaa tahtia kuin ne miljoonat kinkkukilot suomalaisten vatsoihin joulun pyhinä.
KAAVA ON silti sama. Eläinaktivistit onnistuvat salaa tallentamaan "aikamme keskitysleirien" oloja ja ne tuupataan sopivassa kurvissa julkisuuden katuojaan. Tämän jälkeen maa- ja metsätalousministeri kiistää, että kyseessä olisi mikään muu kuin yksittäistapaus ja eläinten hyvinvoinnin eteen tehdään kaikki mahdollinen.
Tätä eivät tietenkään usko kuin keskustan äänestäjät. Eläinaktivistit lyövät lisää löylyä kiukaalle, tässä tapauksessa vaatimalla kyseisistä asioista vastaavan ministerin, Sirkka-Liisa Anttilan eroa.
Asiaa luvataan tutkia. Joitakin kosmeettisia muutoksia saatetaan saada jopa aikaiseksi. Sikojen tapauksessa ministeriössä mietitään, josko lätteihin saataisiin vähän enemmän tilaa ja luonnonvaloa ikkunoista. Kenties tarhaketut saavat stereotyyppisen käyttäytymisen iskiessä ministeriön sponsoroiman kaulurin, joka estää oman hännän kaluamisen.
ELÄINAKTIVISTIT osaavat asiansa. Söpöjen ja pörröisten nelijalkaisten kärsimykset ovat kultaa kampanjassa eläinten oikeuksien puolesta. Jääkarhu ja panda tuodaan aina kuvaan, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta tai ekosysteemien uhanalaisuudesta. Jos arktista asuttaisivat jättimäiset jäähämähäkit pörröisten nallejen sijaan, olisi napa-alueen suojelun puolesta kampanjointi huomattavasti kinkkisempi juttu.
Karjatalouden ja turkistarhauksen vastaisessa propagandassa avohaavaiset eläimet ajavat samaa asiaa.
VALITETTAVASTI TÄSSÄ menevät minkit ja skunkit iloisesti sekaisin. Eläinaktivistit pyrkivät käyttämään eläinten hoidon laiminlyöntiä argumenttina koko karjataloutta vastaan, mutta pöydällä onkin kaksi eri eettistä kysymystä.
Ensimmäinen on se, että tulisiko eläimiä kohdella oikein, ottaen huomioon niiden lajityypilliset tarpeet? Tähän ei kukaan täysipäinen vastaa kieltävästi.
Toinen ja paljon suurempi kysymys on se, että onko oikein syödä lihaa tai pukeutua eläimen nahkaan?
Ensin mainittu ongelma on näet seurausta elämäänsä väsyneen ihmisen laiminlyönneistä, joita tulee olemaan maailman sivu. Eikä vain karjataloudessa, vaan myös lemmikkieläimien omistajilla. Eikä tätä olla suinkaan kieltämässä. Tämä on ongelma, jota voidaan vain yrittää minimoida ja sietää.
Jälkimmäinen on taas puolestaan niitä ikuisuuskysymyksiä, johon tämän kolumnin puitteissa ei ole mahdollista tehdä edes mitätöntä pintaraapaisua.
