Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
11.03.2010 19:14
Kolumni
Rauha pelasti maan
Lasse Kangas
Kirjoittajan kolumnit
Talvisotaan liittyvä käsitys suomalaisten loputtomasta puolustuskyvystä, sisusta ja itsekurista on myytti. Suomi oli 70 vuotta sitten kuilun partaalla. Armeijan voimat olivat lopussa ja puolustustaistelu oli päättymässä katastrofiin.
Rauha pelasti Suomen maaliskuun 13. päivänä vuonna 1940.
Dosentti Lasse Laaksonen on analysoinut väitöskirjassaan Todellisuus ja harhat. Kannaksen taistelut ja suomalaisten joukkojen tila talvisodan lopussa 1940 (1999) tilanteen lohko lohkolta. Sota oli kehittymässä maaliskuun 10. päivän tienoilla Suomen kannalta toivottomaksi.
Taistelukuntoisia reservejä ei enää ollut. Kenttäarmeijan reservissä Kannaksella oli maaliskuun 12. päivänä ainoastaan yksi koulutettu ja pari heikkosti varustettua, lähes kouluttamatonta pataljoonaa. Siinä tilanteessa rintama ei olisi kestänyt monta päivää. Läpimurrot olisivat olleet väistämättömiä, koska ei ollut reservejä vastaiskuihin sisäänmurtovaiheessa. Rintama olisi alkanut väkisinkin vuotaa. Sitä ei olisi pystytty enää maaliskuun 13. päivän jälkeen estämään.
Kuvaa rintamatilanteesta talvisodan viimeisinä päivinä on vääristänyt se, että koulutuskeskuksista oli matkalla rintamalle useita pataljoonia. Mutta ne olivat käytännössä täysin kouluttamattomia, eikä niillä ollut sanottavaa taisteluarvoa.
PÄÄMAJAN tilannetiedotukset hallitukselle maaliskuun dramaattisina päivinä olivat häilyviä. Epävarmuutta lisäsi keskustelu länsiavun mahdollisuudesta. Realistista kokonaiskuvaa oli vaikea saada. Tilanne tiedostettiin pahaksi, mutta ei niin pahaksi kuin se oli. Myöhempi tutkimus on osoittanut, että pessimistisetkin raportit olivat todellisuuteen suhteutettuna optimistisia.
Strategisesti vaarallisin tilanne oli Viipurinlahden länsirannalla, jossa puna-armeijalla oli sillanpää. Tilannetta ei oltu kyetty vakauttamaan, ja kehitys oli vääjäämättä johtamassa vihollisen hallussa olevan alueen laajentumiseen. Siellä missä suomalaiset olivat vielä rannan tuntumassa, olivat joukot loppuun kuluneita eikä puolustus olisi monta päivää kestänyt.
HALLITUS oli kovassa paineessa ja maaliskuun ratkaisevina päivinä epätietoinen, mitä pitäisi tehdä. Lännen - Englannin ja Ranskan - lupaukset sotilaallisesta avusta olivat epämääräisiä ja ristiriitaisia.
Hallitus osoitti realismia ja kylmäpäistä rohkeutta tekemällä rauhan. Väitetään, että rauhan tekeminen vaatii enemmän rohkeutta kuin sodan jatkaminen ja ainakin tässä tapauksessa se oli totisesti totta.
MUTTA MIKSI Neuvostoliitto teki Suomen kanssa rauhan tilanteessa, jossa vastustaja oli muutaman siirron päässä matista?
Akateemikko Eino Jutikkala (1907-2006) vastasi siihen kymmenen vuotta sitten näin:
Josif Stalin pelkäsi joutumista sotaan Englannin ja Ranskan kanssa. Kysymys ei ollut vain siitä, että länsivallat tulisivat Suomeen, vaan Stalin pelkäsi ennen muuta Bakun öljykenttien pommituksia, joita Ranska suunnitteli.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.
