Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
20.02.2012 09:10
Kirjoittajan kolumnit
Väestö ikääntyy ja elää entistä pidempään. Kun syntyvyys pysyy ennallaan tai jopa pienenee, hyvinvointivaltion kustantajia on yhä vähemmän.
Päättäjien keinovalikoima kestävyysvajeen täyttämiseksi tuntuu olevan niukka. Kuntaremontin lisäksi Suomi-laivan pelastusrenkaana tuntuu olevan ennen muuta eläköitymisiän reipas nosto nykyisestä.
Keskustelua on puolin ja toisin leimannut ehdottomuus. Elinkeinoelämän edustajat haluavat heittää romukoppaan osa-aikaeläkkeet ja työttömyyseläkeputken. Tiivistetysti tavoitteena on pitää kaikki työelämässä ainakin 65-vuotiaiksi ja mielellään kokoaikaisesti.
Työntekijöiden etujärjestöt vastustavat jyrkästi nykyisiin eläkeikärajoihin puuttumista. Tämä onkin järkevää edunvalvontaa nykyisten keski-ikäisten näkökulmasta, mutta samalla järjestöt tulevat unohtaneeksi huolen nyt työelämään tulevien nuorten eläkkeiden rahoituksesta.
Jukka Rantalan työryhmän pitäisi löytää yhteisymmärrys tulevista eläkepoliittisista ratkaisuista tämän kuun loppuun mennessä. Hallituksen on määrä käsitellä asiaa maaliskuun kehysriihessä.
Pientä toivoa erilaisten näkemysten lähestymisestä toisiaan viritti SAK:n myöntyminen kannattamaan eläköitymisiän nostoa nykyisestä 63 vuodesta 65 vuoteen, tosin vasta viimeisenä vaihtoehtona. Perinteisesti palkansaajien suurinta etujärjestöä lähinnä ollut sosiaalidemokraattinen puolue pitää sen sijaan tiukasti kiinni kannastaan: eläkeikään ei kajota.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtaja Matti Apunen kritisoi osuvasti tiistain Helsingin Sanomissa sosiaalidemokraattista puoluetta julkisen sektorin puolueeksi, joka puolustaa omaa Liiton arkkiaan, ”myyttistä arkkua, jossa ovat pyhät laintaulut ja taivaasta satanut manna”.
”Liiton arkki on hyvinvointivaltio, jonka koosta – vaikkapa eläkeiän alarajasta – ei voi keskustella, vaikka hyvinvointivaltio olisi kasvamassa taloudellisesti musertavan raskaaksi”.
Kansa ikääntyy Suomessa Euroopan nopeinta tahtia, eikä koko maailmassa meitä edellä ole kuin Japani. Kummalliselta tuntuu, ettei kehitystä osattu ennakoida kymmenen vuotta sitten, kun luotiin nykyinen joustava eläköitymisikä: 63–68 vuotta.
Nyt ennustetaan suomalaisten keskimääräisen eliniän olevan jopa viisi vuotta enemmän kuin 2002 arvioitiin. Kun työeläkejärjestelmä syntyi 50 vuotta sitten, miesten elinajan odote oli 65 vuotta ja naisten 73 vuotta. Nyt vastaavat luvut ovat 77 ja 83. Yli puolet 2000-luvulla syntyneistä tytöistä elää yli satavuotiaiksi.
Maalaisjärjelläkin ymmärtää, että kansantalouden kannalta on kestämätöntä, jos työkykyiset ihmiset ovat suuremman osan elämästään eläkkeellä kuin työssä. Eläköitymisiän nosto pakkokeinoin ei silti ole tuloksekkain tapa, vaan viisaampaa olisi edetä edelleen joustojen ja työelämän kehittämisen tietä.
Superkertymän kaltaiset porkkanatkaan eivät suuria ikäluokkia työelämässä pitele, jos maallista mammonaa on jo riittävästi muutenkin. Työelämä kenties voittaisi oloneuvoksen päivät ihmisten arvostuksissa, jos eläkeiän kynnyksellä voisi vaikuttaa työhönsä ja sen tekemisen tahtiin nykyistä enemmän.
