Siperian helmen salaisuudet

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 11.02.2010 18:18

Kirjoittajan kolumnit

Kuluva viikko nosti "Siperian helmen", burjaattien pyhän järven Baikalin ainakin välillisesti julkisuuteen. Venäjän pääministeri Vladimir Putin on antanut luvan Baikalskin sellu- ja paperitehtaan käynnistämiseen uudelleen samaan aikaan kun hän Suomessa lupasi peräti 200 uutta puhdistamoa Itämeren suojelemiseksi.

Vuonna 1966 käyttöön otettu tehdas tuotti vuosittain 200 000 tonnia selluloosaa ja laski jätevetensä suoraan järveen. Vuosien kamppailu suursaastuttajaa vastaan näytti jo päättyvän viime maaliskuussa ilmoitukseen tehtaan lopullisesta sulkemisesta. Uutta avaamispäätöstä on pidetty Putinin yrityksenä pelastaa tehtaan omistajan, yhä Venäjän rikkaimpiin kuuluvan oligarkki Oleg Deripaskan vaikeuksiin ajautuneet liiketoimet.

UNESCON maailmanperintökohteisiin kuuluva Baikal on monien superlatiivien järvi. Se on maailman syvin järvi, vesimäärältään maailman suurin makean veden järvi (noin viidesosa koko maailman sulan makean veden yhteismäärästä) ja ehkä myös maailman vanhin järvi. Baikalin järviluonnosta on tunnistettu yli 2 500 kasvi- ja eläinlajia, joista yli 80 prosenttia on kotoperäisiä.

Sellunkeitto ei ole järven ainoa uhka. Burjatian suuret kaasuesiintymät järven itärannalla saatetaan ottaa energiatuotannon piiriin mutkattomastikin, sillä jo presidenttikaudellaan Putin romutti Venäjän luonnonsuojeluhallinnon.

MYÖS Irkutskissa Baikalin länsipäässä sivuttiin sunnuntaina Baikaljärven lähihistoriaa, kun kaupunki muisti amiraali Aleksander Koltshakin kuoleman 90-vuotispäivää. Amiraalia ei tosin muisteltu Venäjän sisällissodan (1917-1922) valkokomentajana vaan suurena venäläisenä Arktiksen tutkijana.

Vastikään Venäjällä oman mahtipontisen ja patrioottisen miljoonaelokuvansa saanut Koltshak (1874-1920) osallistui laivastoupseerina tsaarin Venäjän viimeisiin sotiin. Bolshevikkien valtaannousua seuranneessa sisällissodassa hän johti neuvostohallitusta Siperiasta uhanneita valkoisia joukkoja, joiden runkona oli peräti noin 100 000 entisen tshekkisotavangin legioona (sisällissota Siperiassa oli muutoinkin perin kansainvälistä, sillä Yhdysvallatkin lähetti joukkojaan vartioimaan Siperian rataa Baikalilta Vladivostokiin estämään Japanin laajentumista Mantshuriasta Siperiaan).

Uralin yli edennyt amiraali lyötiin ja ajettiin kapinoivine joukkoineen pakosalle, mutta paikalliset punaiset pidättivät ja teloittivat hänet Irkutskissa 7. 2. 1920. Elämään jäi kuitenkin sitkeä tarina Koltshakin yli 500 tonnin kultalastista, Kazanista vuonna 1918 kaapatusta tsaarin kultavarannosta, jonka kerrottiin uponneen Baikaliin, kun jäälle tehty rautatie petti amiraalin evakkojunan alla.

Venäläisemigranttien hellimää tarinaa "Koltshakin kulta-aarteesta" on pidetty pelkkänä legendana. Mutta viime syksynä suomalaisvalmisteiset Mir-pienoissukellusveneet löysivät tutkimussukelluksissaan Baikalin pohjasta 700 metrin syvyydestä jäänteitä viime vuosisadan alun mallisesta rautatievaunusta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.