Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
16.02.2010 15:26
Kolumni
Suomen Jäämerellä myrskysi
Tapani Luotola
Kirjoittajan kolumnit
Suomessa valmistellaan kiireellä omaa arktista strategiaa. Napa-alueen merijään nopea sulaminen on lisännyt kaikkien pohjoisten valtioiden kiinnostusta Arktikseen. Suomessa eduskunta edellytti marraskuussa valtioneuvostolta selvitystä Suomen tavoitteista Jäämerellä.
Suomi ei tosin kuulu Jäämeren rantavaltioihin, enää. Maailmansotien välivuosina ja vielä toisen maailmansodan aikana tilanne oli toinen. Tuolloin laadituissa arktisissa strategioissa oli vain se vika, että ne menivät pahasti ristiin muiden mahtivaltojen strategioiden kanssa.
Tarton rauhassa vuonna 1920 saatu Petsamo oli Suomen "vasen käsivarsi" vuoteen 1944. Historioitsija, maantieteilijä ja sosiaalidemokraattien kansanedustaja Väinö Voionmaa oli yksi nuoren Suomen pohjoisten alueiden keskeisistä visionääreistä. Hänen keväälle 1918 päivätyn selvityksensä Suomi Jäämerellä soisi kuluvan myös nykyisten strategien käsissä. Valtavan klassisen sivistyksen suodattama tiivis teksti varsinkin Arktiksen luonnontieteellisestä ominaislaadusta on monin osin täysin pätevää tänäänkin.
Voionmaa perusteli jo ennen Petsamon saantia Suomen pyrkimyksiä Jäämerelle hyvin vahvasti:
Suomen Jäämeren kysymys ei enää ole vain lappalaisten jäkälämaita tai peräpohjolan paikallisia oloja koskeva kysymys, vaan koko maatamme koskeva suuri taloudellinen ja kansallinen asia. Maailmantalous on vähitellen levinnyt Jäämerellekin ja tehnyt siitä kansain taloudellisen ja valtiollisen kilpakentän.
MAAILMANTALOUS ja suurpolitiikka olivatkin alusta alkaen läsnä Suomen Petsamossa. Saksan kiinnostus ja Britannian sotilaallinen läsnäolo kytkeytyivät ensin ensimmäisen maailmansodan loppuratkaisuihin ja sitten Venäjän sisällissotaan. Mutta vasta Petsamosta myöhemmin löytynyt nikkeli nosti alueen pysyvästi suurvaltojen strategiakartoille.
Toisessa maailmansodassa Petsamon sotatantereilla nähtiinkin sitten suomalaisten lisäksi niin venäläisiä, saksalaisia kuin brittejäkin. Suomalais-brittiläisen sodan ainoa taistelukin käytiin Liinahamarin satamassa 30. heinäkuuta 1941, kuukausia ennen Britannian sodanjulistusta Suomelle. Liinahamarin konsulaatista pidätettyjä brittidiplomaatteja päätyi internoituina myös Keski-Suomeen, Korpilahden Tähtiniemeen "kanarialinnuiksi".
JO TALVISOTA oli osoittanut Petsamon liian myrskyisäksi paikaksi Suomen Jäämeren strategioille. Erikoinen episodi oli suomalaisten vuosina 1940-1941 ajama suunnitelma avata Suomelle toinen valtamerisatama Saksan miehittämän Norjan Skibotnista. Suomen hallitus päätti 13. kesäkuuta 1941 presidentti Risto Rytin johdolla ryhtyä Saksan kanssa neuvotteluihin suomalaisen sataman perustamisesta "Skibotn-Markkinaan". Karttojen norjalaisnimetkin oli jo ehditty suomalaistaa.
Tästä Pohjois-Atlantin arktisesta strategiasta luovuttiin Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Oli varmasti Suomelle onneksi, että aie käyttää hyväksi Norjan ahdinkoa pysyi arkistoihin salattuna aina 1990-luvulle saakka.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.
