Suomi ja Naton uusi strategia

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 02.03.2010 18:45

Kirjoittajan kolumnit

Sotilasliitto Naton tehtävää pohditaan huomenna Helsingissä ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) isännöimässä seminaarissa. Mukana ovat Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen, Naton jäsen- ja kumppanimaiden sekä kansainvälisten järjestöjen ja tutkimuslaitosten edustajat. Suomen ja Ruotsin järjestämän seminaarin teema on erityisesti Naton kriisinhallinta.

Seminaari liittyy uusittavaan Naton strategiaan. Se on tarkoitus hyväksyä sotilasliiton huippukokouksessa Lissabonissa tämän vuoden lopulla.

Nato haluaa kuunnella Suomen ja Ruotsin kaltaisia sotilaallisesti liittoutumattomia maita. Eri asia on, painavatko pienten maiden näkemykset ja toiveet mitään, kun Nato määrittelee tehtäviään ja tavoitteitaan.

SUOMEN Nato-jäsenyys ei ole nyt ajankohtainen. Merkittävät poliittiset ryhmät ovat todenneet, ettei Suomi liittoudu sotilaallisesti ainakaan seuraavalla vaalikaudella eli vuosina 2011-2015.

Mutta Nato-keskustelu jatkuu eri tasoilla. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettaja, kapteeni Jarno Limnéll vaatii ( Helsingin Sanomat 27.2.) tuomaan selkeästi esille, mitä Suomi haluaa Natosta.

Limnéllin artikkeli edustaa Nato-keskustelun yhtä ääripäätä. Sen mukaan läntisestä sotilasliitosta ei ole Suomelle hyötyä eikä turvaa, ellei Natossa nähdä Venäjän uhkaa:

"Mutta jos Nato ei näe - eikä halua nähdä - Venäjää minkäänlaisena uhkana, mitkä ovat Suomen edellytykset saada Natosta sellaista tukea, jota sieltä toivomme?", Limnell tiivistää.

Hänen mielestään Suomen on pyrittävä vaikuttamaan Naton uuteen strategiaan. Eli Helsingissä pitäisi sanoa mahdollisimman selkeästi, että Suomen etujen mukaista olisi Venäjän uhkaa vastaan suuntautuva Nato.

Miten realistinen on ajatus, että Yhdysvaltain johtama sotilasliitto ottaisi huomioon juuri Suomen näkemykset ja edut päättäessään uudesta strategiastaan?

Entä vastaako Limnéllin linjaus yleisempää näkemystä ulko- ja turvallisuuspolitiikan päättäjien piireissä?

Toisaalta Limnéll tulee sanoneeksi sen, minkä monet Nato-jäsenyyden kannattajat jättävät häveliäisyyttään sanomatta.

VASTAKKAISUUKSIEN vähentyminen kansainvälisessä politiikassa on Suomen etujen mukaista. Olisiko nykyistä painokkaammin Venäjää vastaan suuntautuva Nato todella Suomen etu? Sehän syventäisi vastakkaisuutta ja kärjistäisi kansainvälistä tilannetta. Mitä ihmeen hyötyä siitä Suomelle olisi?

Se muuttaisi maailmaa suuntaan, jossa Suomen etujen mukaista olisi etäisyyden ottaminen Natoon. Nykyinen kumppaniyhteistyö vaarantuisi. Sillä kyllä kai Suomi haluaa edelleen pysytellä sivussa suurvaltojen ja suurvaltaryhmittymien vastakkaisuuksista.

Kapteeni Jarno Limnéllin puheenvuoro ja sen ajoitus Helsingin seminaarin alla on mielenkiintoinen ja kysymyksiä herättävä.

Sekin on kiintoisaa, että puolustusvoimien suunnalta kapteenitasolta neuvotaan Suomea vaikuttamaan Naton uuteen strategiaan. Onko taustalla yleisempi sotilaiden näkemys?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.