Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
21.05.2010 19:54
Kolumni
Tarvitsemme yleisen asevelvollisuuden
Lauri Oinonen
Kirjoittajan kolumnit
Yleinen asevelvollisuus on koettu Suomessa voimakkaasti kansaa yhdistävänä asiana. Laaja reservi on uskottavan maanpuolustuksemme takuu, joka yhä useammalta maalta Euroopassa puuttuu. Merkittävä asia on myös se, että asevelvolliset miehet kuten vapaaehtoiset naisetkin menevät havaintojeni mukaan yhä myönteisemmin mielin palvelukseen. On yllättävää kuinka motivoitunutta nuorisomme on suorittamaan asevelvollisuutensa.
Reservissä oleville suomalaisille on tärkeää tietää tehtävänsä, jos palvelukseen tarvitaan. Monet ovat pettyneitä siihen, jos kutsua kertausharjoituksiin ei ole tullut tai on ennättänyt kulua pitkälti aikaa aiemmista kertausharjoituksista, Koska pääosa kutsuista määräytyy koulutettavan yksikön mukaan eikä niinkään henkilöstä itsestään riippuen, eivät läheskään kaikki saa kutsua kertausharjoituksiin. Onneksi vapaaehtoiset kertausharjoitukset jossain määrin ja erityisesti vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kurssit tarjoavat halukkaille mahdollisuuksia päästä maanpuolustuskoulutukseen. Tämä on myös naisten parissa koettu hyvin kiinnostavaksi turvallisuusasioiden monipuoliseksi opiskeluksi, josta on paljon hyötyä arkielämässäkin.
OLEN NYT hyvin huolestunut niistä ajatuksista, joita Risto Siilasmaan asevelvollisuuden kehittämistä pohtinut työryhmä on keksinyt esittää. En voi pitää yhteiskunnallisesti hyvänä sitä, että yleinen asevelvollisuus muuttuisi valikoivan asevelvollisuuden suuntaan.
Sotaväkiaika on nuorille monien mahdollisuuksien aikaa kasvattaen itsestään, työstään ja lähimmäisestään vastuuta ottavia kansalaisia. Jos nuorella on ollut erehdyksiä elämässään, tarjoaa sotaväki mahdollisuuden kunnostautumiseen. Sotaväki yleisen asevelvollisuuden muodossa on suuri mahdollisuus torjua nuorten syrjäytymistä ja auttaa jo osin syrjäytyneitä samaan oikean otteen elämästä. Valikoiva asevelvollisuus saattaisi sen sijaan lisätä nuorten syrjäytymisen vaaraa.
Jos ahtaasti ymmärrettynä sotaväki kouluttaisi vain sotilaiksi, menetettäisiin liian paljon siitä, mitä yleinen asevelvollisuus yhteiskunnallemme antaa. Yleisellä asevelvollisuudella on suuri merkitys suomalaisen yhteiskunnan eheydelle ja kansalaisten tasa-arvolle, jotka ovat maanpuolustustahdon perusta.
Haluan, että sotaväen koulutusta myös määrätietoisesti kehitetään sellaiseksi, että se auttaisi varusmiehet myönteisesti sen läpi, yhteiskuntaan kunnon kansalaisiksi. Entisenä Keuruun varuskunnan sotilaspappina tiedän tämän näkökohdan merkityksen samalla, kun puolustusvaliokunnan jäsenenä tiedän myös vaativat sotilaallisen koulutuksen tarpeet, jotka tietenkin on täytettävä riittävän hyvin.
TOINEN huolenaiheeni liittyy sodan ajan reserviarmeijamme jatkuviin vähentämispyrkimyksiin. En voi hyväksyä tällaista uskottavan maanpuolustuksemme hävittämistä edes ajatuksena. Suomi on laaja maa, uskottava puolustaminen edellyttää laajaa reserviä.
On aivan oikein, että tietty osa joukoista varustetaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Näin juuri pitää ollakin. Mutta koko Suomen paikallispuolustusta ei voida näillä iskukykyisimmillä joukoilla edes maakunnallisten erikoisjoukkojen avullakaan taata. Siksi tarvitaan takuuksi myös koko reservin joukot organisaatioineen kotiseutujemme turvaksi. Tämä on lähes ilmaista mutta tärkeää.
Toivottavasti suomalaisia joukkoja ei enää koskaan tarvita tositoimiin. Tämä tavoite voi myös toteutua, kuten on jo 65 vuotta toteutunutkin. Kaikkialla tiedetään se, että Suomeen ei kannata pahoissa aikeissa tulla. Silloin puolustusvoimamme jo pelkällä olemassaolollaan ovat täyttäneet tehtävänsä parhaimmalla mahdollisella tavalla.
Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Keski-Suomesta.
