Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
16.07.2010 17:15
Kolumni
Tuntijakouudistus vaarantaa yhdenvertaisuuden
Tuula Peltonen
Kirjoittajan kolumnit
Suomalaista perusopetusjärjestelmää uudistetaan parhaillaan. Opetusministeriön asettama perusopetuksen yleisiä tavoitteita ja tuntijakoa pohtinut työryhmä sai työnsä valmiiksi kesäkuussa ja esitys on lausuntokierroksella. Olin mukana työryhmässä oman eduskuntaryhmäni edustajana.
Työryhmä kuuli vuoden aikana lukuisia asiantuntijoita ja sidosryhmien edustajia. Kuulemisen jälkeen käytiin laaja keskustelu ja kirjoitettiin muistio.
Henkilökohtaisesti petyin työryhmän työskentelyyn, koska eriäviä mielipiteitä ei otettu huomioon eikä asioista äänestetty. Vasta työn valmistuttua oli mahdollisuus tehdä eriävä lausuma ja niitähän sitten tuli useita.
SUOMALAINEN peruskoulujärjestelmä on menestynyt mainiosti kansainvälisissä tutkimuksissa. Perusopetuslaki on turvannut opetuksen yhdenvertaisuuden koko Suomessa. Nyt tuntijakouudistuksen yhtenä ehdotuksena on, että oppiaineisiin ja oppiainekokonaisuuksiin voidaan määrätä osaamisen kriteerit tiedoille ja taidoille.
Tämä luo peruskoulujen eriarvoistumista. Tällainen valintakriteereihin pohjautuva menettely toisi epätasa-arvoa myös oppilaiden keskuuteen. Samoin esityksenä on, että valinnaisten opintojen määrää kasvatettaisiin ja samalla yhteisten opintojen määrää vähennettäisiin.
Suomalaisessa perusopetuksessa on tähän asti ollut riittävä määrä yhteisiä perusopintoja. Tällä on turvattu opetuksen yhdenvertaisuus ja taattu se, että jokaisella lapsella on ollut yhtä hyvät edellytykset oppia ja oppimista on myös tuettu riittävästi. Valinnaisuuden lisääminen ei ole pahasta, mutta näin suuri lisääminen kyseenalaistaa perusopetuksen laadun.
Opetuksen yhdenvertaisuutta ei enää aiotun uudistuksen jälkeen voitaisi turvata. Vähimmäistuntimäärä kasvaisi 226 vuosiviikkotuntiin. Kuitenkaan lisäysten ja uusien velvoitteiden tuomia kustannuksia ei ole arvioitu riittävän realistisesti, vaikka tiedossa on merkittäviä lisäkustannuksia sekä valtiolle että kunnille.
Uusina oppiaineina esitetään etiikkaa ja draamaa. Draamaa voi soveltaa jokaisessa oppiaineessa, mutta näen kyllä draamapedagogiikassa mahdollisuuksia esimerkiksi tunteiden käsittelyyn ja ihmisenä kasvamisen kehittämiseen omana oppiaineenakin. Etiikka sen sijaan mielestäni kuulostaa ylimääräiseltä; eettisiä sisältöjä kun voi käsitellä hyvin oman uskonnon opetuksen ja elämänkatsomustiedon opetuksen yhteydessä.
Kansalaisena vaikuttamisen taitoja korostettiin, mutta esitykseksi jäi vain ylätavoitteena yksi taitoryhmä nimeltään osallistumisen ja vaikuttamisen taidot. Opetussuunnitelmilta vaaditaan paljon, jotta tämäkin tavoite toteutuisi.
PALJON mielipiteitä on jakanut myös kielten opetus ja erityisesti ruotsin kielen asema. Työryhmän esityksessä ensimmäisen vieraan kielen opetus alkaisi jo 2. luokalta, kun tähän asti opetus on pitänyt aloittaa viimeistään 3. luokalta.
Vanha joustava käytäntö olisi parempi. Kielen opetuksen on voinut aloittaa tähänkin asti jo vaikka 1. luokalta ja kunnissa on tehty kielikylpykokeiluja. Miksi muuttaa pakonomaiseen suuntaan aloitusajassa?
Työryhmän esityksessä toinen kieli alkaisi jo 5. luokalta ja kolmas 6. luokalta ja viimeistään silloin olisi pakko mukana olla myös toinen kotimainen eli ruotsi. Joten ruotsin opetus säilyisi pakollisena. Esimerkiksi Itä-Suomessa olisi halukkuutta painottaa venäjän opetusta ruotsin sijaan. Siihen työryhmän esitys ei antanut muuta mahdollisuutta kuin että kielivalikoimassa voi olla useita kieliä, myös venäjä.
NYKYISET perusopetuksen tuntijaon ja opetussuunnitelmien perustejärjestelmät ovat olleet käytössä neljä vuotta. Voi aiheellisesti kysyä, miksi uudistus pitää tehdä nopealla aikataululla ilman avointa keskustelua ja vaihtoehtojen vertaamista.
Tuntijakouudistustyö edellyttäisi laajaa julkisuudessa käytyä yhteiskunnallista keskustelua ja avoimuutta. Sivistysvaliokunta onkin esittänyt valtioneuvostolle ajankohtaiskeskustelun käymistä perusopetuksen tilasta.
Toivottavasti syksyllä pääsemme asiaa eduskunnassa käsittelemään. Uskon, että silloin monet silmät avautuvat ja huomaamme, miten vaarallista muutosta laadukkaan perusopetuksen murentamiseksi olemme tällä esityksellä tekemässä.
Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Keski-Suomesta.
