Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
05.03.2010 15:55
Kolumni
Turkki kelpaisi lännelle hyvin
Tapani Luotola
Kirjoittajan kolumnit
Ulospäin rauhalliselta näyttävä Turkki elää vahvaa sisäpoliittista kuohuntaa. Kymmeniä upseereja on pidätetty ja kuulusteltu epäiltyinä vallankaappausaikeista. Valtiojohdon kriisikokouksessa presidentti, pääministeri ja armeijan esikuntapäällikkö vakuuttivat, että ongelmat ratkaistaan perustuslaillista tietä.
Pääministeri Recep Tayyip Erdoganin mukaan islamilaistaustainen valtapuolue AK (Oikeus ja kehitys) haluaa muuttaa perustuslakia ja tuo esityksensä parlamentin käsittelyyn vielä tässä kuussa. Muutettavat lainkohdat käsittelevät puolueiden kieltämistä sekä tuomarikuntaa. Tuoreessa haastattelussa pääministeri sanoi Turkin voivan vetää pois joukkonsa Kyproksen pohjoisosasta, jos jaetun saaren kiistassa muuten päästään sopimukseen.
Tuossa lyhyessä uutiskertauksessa paikantuvat Turkin kolme "kipupistettä": Vaikutusvaltainen, sotilasliitto Naton toiseksi suurin yli puolen miljoonan sotilaan armeija, paljolti oikeuslaitokseen kulminoituva vanhan ja uuden eliitin taistelu vallasta sekä Turkin pyrkimys päästä vihdoinkin Euroopan unioniin, jossa Kyproksen ratkaisua on pidetty sisäänpääsyn yhtenä edellytyksenä.
EU edellyttää, että jäsenyyden ehtona Turkin siviilijohdon ja asevoimien suhteet on uudistettava unionin demokraattisten vaatimusten mukaisiksi. Vuoden 1960 jälkeen sotilaat ovat kaapanneet vallan tai kaataneet hallituksen jo neljä kertaa.
Nyky-Turkin perustajan Kemal Atatürkin johtoajatus oli perustuslaillisesti maallinen valtio. Armeija toimi vuosikymmenet maallisuuden takuumiehenä. Politiikkaan ei ollut asiaa uskonnollisin tunnuksin - kunnes AKP aloitti nousunsa tällä vuosikymmenellä voittaen kahdet vaalit.
NYKYASETELMA on monimutkainen. Turkki on vahvasti jakautunut maalliseen ja länsimaistuneeseen sotilaallis-poliittiseen eliittiin ja vähän koulutettuun valtaväestöön, johon AKP nojaa. Vaikka vanha eliitti haluaisi EU:n jäseneksi, se tietää EU:n edellyttämien muutosten heikentävän juuri sen omaa asemaa. AKP taas ajaa jäsenyyttä voidakseen heikentää sotilasjohtoa ja perustuslaillisuutta valvovaa, vanhan eliitin hallussa olevaa oikeuslaitosta, joka on turhaan yrittänyt kieltää AKP:n toiminnan.
EU:ssa taas on tunnettu huolta siitä, että Turkin jäsenyyden lopulta koittaessa turkkilaisia olisi jo yli 80 miljoonaa, jolloin Turkki sivuuttaisi Saksan unionin väkirikkaimpana maana. Joka tapauksessa Turkista tulisi yksi EU:n suurista jäsenmaista, ja unionin koko budjettipolitiikka menisi uusiksi. Juuri se huolestuttaa Turkin vastustajia unionissa, ei uskonto.
Mutta geopoliittisesti Turkki on mitä tärkein osa länttä. Se on toiminut välittäjänä Israelin Lähi-idän kiistoissa, sillä on toimivat suhteet Iraniin, se on lähentynyt energiayhteistyössä Venäjää ja liennyttänyt suhteita Armeniaan. Lännelle Turkki olisi mallimaa islamilaisesta demokratiasta lännen ja islamilaisten maiden suhteiden nykyisessä aallonpohjassa.
Siksi Turkin EU-hanketta seurataan tarkoin muissa muslimimaissa. Turkin kohtelu neuvotteluissa on selkeä viesti niillekin.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.
