Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
18.04.2010 15:11
Kolumni
Tytön tie kohti Suomea
Shahin Doagu
Kirjoittajan kolumnit
On talvi 1990. Olimme perheeni kanssa paenneet Iranissa sotaa ja juuri saapuneet kiintiöpakolaisina Turkin kautta Suomeen.
Vain eleet ja ilmeet puhuivat puolestani päiväkodissa. Mikään ei ollut kuin ennen. Ei edes kieli.
On kevät 2010. Istun toimituksessa ja kirjoitan tätä kolumnia suomeksi. Aika on tehnyt tehtävänsä.
Kahdenkymmenen Suomessa vietetyn vuoden jälkeen löysin kotini lopulta sieltä, missä vieraan on maa.
Suomi ja suomalaisuus ovat pinttyneet takaraivooni. Olen sentään elänyt elämäni tärkeimmät kehitysvaiheet täällä. Suomalaisten kanssa.
Syön porkkanalaatikkoa jouluisin ja mämmiä pääsiäisenä. Suomi on se kieli, jolla puhun yksin. Ulkomailla osaan kaivata Suomeen, kotikonnuille Jyväskylään.
Suomalainen minä en kuitenkaan ole.
Se opetettiin jo kotona. Neuvottiin kunnioittamaan ja elämään maan tavoilla, muttei unohtamaan omia juuria. Kurdin kieleen ja kulttuuriin pohjautuva kasvatus on pitänyt siitä huolen.
Synnyin kurdilaisena Kurdistaniin. Kuolen kurdilaisena, minne Luoja tieni on päättänyt päättää.
Kahden vastakkaisen kulttuurin välillä kasvaminen on vaatinut sinnikkyyttä, ymmärrystä ja joustamista. Ennen kaikkea se on vaatinut luottoa siihen, että muukalaiskeho molemmissa kotimaissa löytää lopulta sisäisen rauhan.
Oman identiteetin etsiminen kaksikulttuurisena on loputon suo varsinkin silloin, kun toinen puoli kehosta huutaa toiselle puolelle maailmaa.
Usein sitä miettii, että mihin elämä vie ja missä se olisi, jos kohtalo ei olisi tuonut tänne. Sitä kuitenkin arvostaa eläneensä Suomen kaltaisessa maassa. Sellaisten ihmisten kanssa, joiden asenne on aito ja rehti. Sen kerran, kun puhutaan, niin puhutaan asiaa.
Joskus puhutaan niinkin suoraan, että oikein sattuu.
Tosiasia on se, että tämän maailman jokaisessa valtiossa on niitä ihmisiä, jotka nuolaisevat kermat kakun päältä.
Siksi toivonkin salaa, että maahanmuuttokeskustelussa muistetaan myös niitä, jotka ovat saavuttaneet miellyttävän elämän kovalla työllä.
