Unelmista tehtävä totta

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 02.07.2010 17:44

Kirjoittajan kolumnit

Kolmen jyväskyläläisen miehen - apulaiskaupunginjohtajien Pekka Utriaisen ja Arto Lepistön sekä terveyskasvatuksen professori Lasse Kannaksen - tiistain Keskisuomalaisessa esittelemä unelma paremmasta Jyväskylästä saattoi saada monen kaupunkilaisen hymähtämään.

Miesten ideoima onnellisen yhteiskunnan resepti kun oli koko lailla sitä, minkä puolesta tuhannet kaupunkilaiset vuosien varrella ovat kerta toisensa jälkeen taistelleet, mutta joutuneet pettymään. Lähipalveluja on ajettu alas. On tiukasti perusteltu suurten yksiköiden ja keskittämisen tuovan tehokkuutta.

Kansa on kyllä tiennyt aina lähipalveluiden edut. Äidit ja isät ovat yrittäneet pitää vuosikaudet ääntä neuvolapalveluiden säilyttämisen puolesta; lähikirjastoista on tehty vetoomuksia toisensa jälkeen, samoin matalan kynnyksen maksuttomien kokoontumistilojen tärkeydestä.

Kyynisen vähättelyn sijasta edellä mainittu mieskolmikko ansaitsee kuitenkin reilun kiitoksen. On hyvä, että virkamies- ja asiantuntijatasolla on rohkeutta kyseenalaistaa nykymeno.

MISTÄ RAHAT paremman huomisen luomiseen, kun samaan aikaan on hoidettava pahoinvointia, esimerkiksi lastensuojelua ja päihdesairauksia? Tähän kysymykseen on nyt etsittävä vastauksia sen sijaan, että haudataan miesten idea pöytälaatikkoon.

Kaikki hyvinvointia kasvattavat muutokset eivät edes vaadi lisää rahaa, vaan kykyä nähdä asioita uudella tavalla. Tavalla, joka itse asiassa on monelta osin paluuta vanhaan. Viedään peruspalvelut lähelle asukkaita, ja pidetään perustyössä riittävä määrä ammatti-ihmisiä, kuten terveydenhoitajia ja nuorisotyöntekijöitä.

Hyvinvoinnin luomista on myös yhteisöllisyyden vahvistaminen. Sitä kaupunki auttaisi roimasti antamalla kaikille järjestöille ja muullekin vapaalle kansalaistoiminnalle ilmaiset kokoontumistilat.

SUOMALAISNUORTEN yhteiskunnalliset tiedot ovat kansainvälistä huippua, kertoo Jyväskylän yliopiston tuore tutkimus. Silti yhteiskunnalliset asiat eivät nuoria kiinnosta.

Selitykseksi on tarjottu suomalaisnuorten huoletonta nuoruutta. Hyvinvoinnin keskellä ei tarvitse huomisesta huolehtia. Nuoret kokevat ennen kaikkea politiikan itselleen vieraaksi; sen ei koeta käsittelevän nuoria koskettavia asioita.

Nuoret eivät tässä poikkea paljoakaan vanhemmistaan. Ihmiset ovat vieraantuneet politiikasta, ja päinvastoin. Yhteiskunnallinen keskustelu rajoittuu poliitikkojen parjaamiseen. Ympäristöasiat sentään puhuttavat.

Nuorten osallistumista yhteisten asioiden hoitoon lisäisi varmasti se, että nuoria oikeasti alettaisiin kuulla heitä koskevien asioiden päätöksenteossa. Myönteisiä esimerkkejä tästä löytyy. Samana päivänä, kun nuorisotutkimus julkistettiin, pienempi uutinen kertoi Kangasniemelle perustettavasta koulukuraattorin virasta. Asiasta oli tehnyt helmikuussa aloitteen kunnan nuorten vaikuttajaryhmä KanNu, joka oli koonnut parinsadan nuoren adressin asian puolesta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen varapäätoimittaja.