| Kirjaudu sisään | Tunnukset hukassa | Tilaa lehti | Jätä ilmoitus | Yhteystiedot | Sanomalehti opetuksessa |
|
|
|
Unohtiko WSOY kirjailijat ja kirjallisuuden tuijottaessaan tulostavoitteita?
17.2.2008 19:29
Suomalaiskirjailijat ovat tähän asti olleet harvinaisen uskollisia. Saman kustantamon katon alla on tehty koko kirjallinen elämäntyö. Ensisijaisesti uskollisuus on kuitenkin kohdistunut kustannustoimittajaan, joiden perässä kirjailijatkin ovat toisinaan vaihtaneet taloa.
Nyt kuitenkin rytisee ennen näkemättömällä tavalla. WSOY:n kirjallinen johtaja Touko Siltala ja hänen veljensä, tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö Aleksi Siltala jättävät kustantamon ja perustavat uuden. Mukanaan he vievät joukon suomalaisen kirjallisuuden painavimpia nimiä: Kari Hotakaisen, Pirkko Saision, Hannu Raittilan, Leena Landerin ja mahdollisesti muitakin. Heidän myötään WSOY menettää kaikki 2000-luvulla Finlandia-palkinnon voittaneet kirjailijansa. Isku on paitsi kirjallinen myös taloudellinen.
Edellisen kerran hieman vastaavaa tapahtui, kun Teos-kustantamo aloitti toimintansa vuonna 2003. Kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo vei mukanaan vanhoja Tammen kirjailijoita, mm. Finlandia-palkitut Leena Krohnin ja Johanna Sinisalon.
Erityisesti Leena Lander on hehkuttanut julkisuudessa Touko Siltalan merkitystä omalle työlleen. Hänelle kustantamon vaihtamisessa on ensisijaisesti kyse pitkäaikaisen työsuhteen säilyttämisestä.
Väkisin tulee kuitenkin mieleen, että edellisen kerran Siltala oli esillä aivan toisenlaisessa valossa. Syksyllä ilmestyneessä Kirjailijan työmaat -esseekokoelmassa kirjailija Jari Järvelä haukkui yhteistyösuhteensa Siltalan kanssa epäonnistuneeksi. Järvelän tilitys huonosta kustantamosuhteesta on harvinaisen rajua luettavaa, eikä vika ollut vain Siltalassa. Hän oli pettynyt siihen miten häntä kohdeltiin ikuisena vaihtopenkkiläisenä - ja vaihtoi lopulta kustantamoa.
Suuren kustantamon markkinointikoneisto jyrää täysillä kovien nimien uutuusteosten takana, mutta vähemmän myyvät saavat tyytyä huomattavasti pienempiin ponnistuksiin. Ylityöllistetyt kustannustoimittajat eivät ennätä paneutua käsikirjoituksiin, ja vuosikymmeniä kirjoittaneet kirjailijatkin joutuvat odottamaan kommentteja käsikirjoituksestaan, Järvelä valitti. Kirjailijalle jää käteen vain hippuja kustantamon ja kirjakauppojen takoessa voittoa.
Toimitaanko Siltaloiden uudessa kustantamossa toisin?
WSOY:n voisi sanoa sahanneen omaa oksaansa. Kirjailijat ovat kritisoineet WSOY:tä bisneksen tekemiseen keskittymisestä samalla kun kirjailijat ja kirjallisuus on unohdettu. Kuten Hannu Raittila muun muassa lauantain Helsingin Sanomissa totesi, kustantamoa ei ehkä ole viisasta trimmata liiketaloudellisesti sellaiseen huippukuntoon, että liiketoiminnan ydin eli kirjallisuus unohtuu. Pörssissä olevalla konsernilla on kovat tulostavoitteet. Vaarana on, että tulosajattelu tekee kirjoistakin yhdenmukaisia sesonkituotteita.
Raittilan viesti on helppo ymmärtää, kun katsoo WSOY:n katalogeja. Kaupallistuminen on siirtänyt painopistettä keittokirjoihin, harrastekirjoihin ja kaikenlaisiin jumppapallo-oppaisiin. Panoksia on laitettu erityisesti kansainväliseen oppikirjatuotantoon, missä liikkuvat suuremmat rahat kuin kotimaisessa kaunokirjallisuudessa.
Kirjallisuuspalkintojen sadetta voinee pitää jonkinlaisena mittarina kustantamon tasossa. Tässä kilpailussa WSOY ei ole pärjännyt ollenkaan huonosti. 2000-luvulla peräti kuusitoista WSOY:n kirjailijaa on ollut ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Kolme on voittanut. Tieto-Finlandian voitto on tullut kustantamoon neljästi ja lisäksi seitsemän kirjaa on ollut ehdokkaana.
Mutta miten käy jatkossa, jos kirjailijat eivät jaksa enää olla lojaaleja heidät unohtaneelle kustantamolle?
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen vakituinen avustaja.
Kommentoi artikkelia