Vaalijärjestelmä ja kansanvalta

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 15.03.2010 19:32

Kirjoittajan kolumnit

Keskustelu vaalijärjestelmästä käynnistyi, kun 7 804 ääntä saanut Tarja Cronberg (vihr.) putosi viime vaaleissa eduskunnasta. Tapausta on pidetty poikkeuksellisena vääryytenä, vaikkei se ollut ensimmäinen kerta, kun d'Hondtin laskutapa johti moiseen tulokseen.

Eduskunnan käsiteltävänä on nyt esitys uudeksi vaalijärjestelmäksi. Nimettäköön se uudistuksen käynnistäneen yksittäistapauksen mukaan lex Cronbergiksi.

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) luonnehti esitystään lähetekeskustelussa suurimmaksi vaaliuudistukseksi sitten vuoden 1907 ensimmäisten eduskuntavaalien.

Se on totta sikäli, että vuonna 1907 Suomi sai Euroopan kansanvaltaisimman parlamentin ja lex Cronbergin myötä Euroopan monimutkaisimman vaalijärjestelmän.

KANSA äänestäisi nykyiseen tapaan oman vaalipiirin ehdokkaita, mutta kansanedustajapaikat jakautuisivat puolueille niiden valtakunnallisen tuloksen mukaan.

Ensin laskettaisiin ryhmien kansanedustajien lukumäärät käyttäen nykyistä d'Hondtin menetelmää. Sen jälkeen edustajapaikkaryhmän saamat paikat jaetaan vaalipiireihin samassa suhteessa kuin sen koko maassa saamat äänet jakautuvat vaalipiirien kesken. Tässä vaiheessa otettaisiin käyttöön toinen laskutapa, ns. Here-Niemeyerin menetelmän monimutkainen sovellutus. Sen logiikan ymmärtäminen ei ole kovin helppoa.

Kullekin edustajapaikkaryhmälle lasketaan kuhunkin vaalipiiriin desimaaliluku, joka osoittaa sen paikkamäärän kyseisessä vaalipiirissä. Desimaaliluku lasketaan jakamalla edustajapaikkaryhmän vaalipiirissä saama äänimäärä sen koko maassa saamalla äänimäärällä ja kertomalla tämä luku edustajapaikkaryhmän koko maassa saamalla paikkamäärällä.

Eduskuntapaikkoja saisivat vähintään kolme prosenttia koko maassa annetuista äänistä saaneet ryhmät.

Kolmen prosentin valtakunnallinen äänikynnys vahvistaisi nykyisten puolueiden asemaa. Uusien puolueiden olisi käytännössä mahdoton saada ensimmäistäkään kansanedustajaa.

Aivan samoin kuin koko uudistus, myös valtakunnallinen äänikynnys romuttaisi alueellisen edustuksen periaatetta aikana, jolloin maan eri osien erot kasvavat. Jos syntyisi esimerkiksi Lapin puolesta -liike, jolla olisi huomattavaa alueellista kannatusta, olisi sen käytännössä mahdoton saada edustajaansa parlamenttiin.

NYKYINEN d'Hondtin laskutapa suosii suuria puolueita. Pienten puolueiden vaikeus on saada edustajaa pienissä vaalipiireissä. Siksi Cronberg jäi rannalle viime vaaleissa. Epäkohta on kuitenkin korjattavissa nykyisen järjestelmän pohjalta.

Sosiaalidemokraattien esittämä vaalipiirien koon yhdenmukaistaminen olisi järkevä tie. Mutta ei pelkästään vaalipiirejä yhdistämällä. Uudenmaan vaalipiiri olisi perusteltua jakaa kahtia. Ainakin Itä-Suomen vaalipiireissä tarvittaisiin muutoksia toiseen suuntaan.

Parempi olisi, jos viimeistään seuraavien hallitusneuvottelujen yhteydessä sovittaisiin, että lex Cronbergin annetaan raueta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.