Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
12.03.2010 17:09
Kolumni
Vaalipiiri alueellisen edustuksen perusta
Lauri Oinonen
Kirjoittajan kolumnit
Eduskunnassa on käyty lähetekeskustelu vaalilakiesityksestä. Tarkastelen asiaa oman vaalipiirimme Keski-Suomen näkökulmasta.
Nyt äänestäjien ilmaisema tahto on suhteellisten vaalien laskennan mukaisesti mitattu maakunnassamme annettujen äänien mukaan. Eduskuntavaaleissa, kunnallisvaaleissa, europarlamenttivaaleissa, kirkollisvaaleissa, osuuskauppojen, ammattiliittojen jne. vaaleissa on sama äänten laskentakäytäntö. Tämä on suuri vahvuus. Käytäntö on ymmärrettävä ja hyväksyttävä. Jo peruskoulussa opetetaan suhteellisten vaalien toimittaminen ja yleensä myös harjoitellaan käytännössä. Pysyvyys sellaisessa asiassa kuin vaalikäytännössä on arvo, jota ei pidä väheksyä.
Nyt esitetty uusi vaalilaki on kuitenkin erittäin vaikeaselkoinen. Vain noin 3/4 edustajista valittaisiin suoraan oman vaalipiirin äänten mukaan. Sitten alkaisi desimaalien laskeminen valtakunnallisen kokonaistuloksen - pois lukien Ahvenanmaa - perusteella.
Lopputulos tulisi monenkin vaalipiirin osalta olemaan yllätys, oman vaalipiirin valituksi saattaisikin jäädä valitsematta. Syynä tähän olisivat ns. tasauspaikat, jotka määräytyisivät puolueiden valtakunnallisten äänimäärien mukaan. Esimerkiksi Keski-Suomessa olisi hyvin todennäköistä se, että ainakin yksi paikka vaihtaisi yleensä sekä puoluetta että myös henkilö vaihtuisi.
OLISIKO maakuntamme äänestäjille oikein se, että kovan vaalityön jälkeen saavutettu paikka menisikin toiselle henkilölle ja toiselle puolueelle kuin mitä oman maakunnan äänestäjät ovat halunneet? Mielestäni tämä ei ole oikein. Oman maakunnan tai vaalipiirin edustajien on edustettava sitä tahtotilaa, jonka äänestäjät ovat vaaleissa ilmaisseet.
Suomen perustuslaissa sanotaan, että valta kuuluu kansalle. Ei sanota, että valta kuuluu puolueille. Tämä on hyvin huomionarvoinen perustuslaillinen lähtökohta. Siksi vallan tulee myös maakunnallisesti kuulua kansalle, kun valitaan edustajia parlamenttiin.
Haluan, että nykyinen kansalaisten ääntä vaalipiireittäin kunnioittava vaalitapa säilyy. Onneksi mahdollinen uusi vaalilaki perustuslain luonteisena vaatii vielä seuraavan eduskunnan käsittelyn ja toivottavasti asioita voidaan harkita uudelleen ja paremmin. On kysymys arvovalinnasta, kumpi on tärkeämpää, puoluepoliittinen etu vai vaalipiirin tahtotila. Minusta myös pitkään puolue-elämässäkin mukana olleena vaalipiirin ja Keski-Suomen tapauksessa maakunnan tahtotila on ehdottomasti tärkeämpi.
Huomattavaa on myös seutukuntien näkökulma, joka sekin näyttää toimineen nykyjärjestelmässä paremmin kuin ilmeisesti tulisi onnistumaan uuden esityksen myötä.
YKSI harkitsemisen ansaitseva vaihtoehto olisi brittiläinen yhden edustajan vaalipiiri. On yllätys, että se toimii niin miljoonakaupunki Lontoossa kuin maaseudullakin. Parlamentarismin kotimaassa tämä on luonnollinen ja käytännössä hyvin toiminut vaalitapa, jota ei aiotakaan muuttaa.
Pari vuosikymmentä sitten Multialla koulutoimenjohtajana toiminut Heikki Reunanen ehdotti yhden edustajan vaalipiirejä myös Suomeen. Tällä turvattaisiin edustajan saaminen omalta alueelta tai seutukunnalta.
Nyt saattaa olla seutukuntia, joilta ei ole ollut pitkään aikaan kansanedustajaa. Keuruun seutukunta oli puolen vuosisataa ilman paikkakunnan kirjoilla olevaa kansanedustajaa. Tämä puute on ollut suuri syy niihin menetyksiin, joita maineikas risteysasemapaikkakunta Haapamäki on joutunut katkerasti kokemaan ja joiden seuraukset ovat olleet kielteisiä myös koko seutukunnalle.
Tällaisilta epäkohdilta voitaisiin ilmeisesti välttyä, jos käytössä olisivat yhden edustajan vaalipiirit. Tiedän hyvin, että tämä brittiläinen malli ei tulisi Suomessa hyväksytyksi.
Mutta saadakseni asian esille ja keskusteluun, käyn valmistelemaan lakialoitetta, jotta ei unohdettaisi alueellista vaalipiirin näkökulmaa vaalilainsäädännössä.
Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Keski-Suomesta.
