Vaikeuksista voittoon

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 29.08.2010 00:01

Kirjoittajan kolumnit

Useat yritysjohtajat ja yritykset haluavat mielellään peilata omaa tarinaansa joukkueurheilussa tapahtuviin lainalaisuuksiin ja menestystarinoihin. Resepti on sinänsä toimiva, sillä molemmissa tapauksissa loppujen lopuksi ollaan ihmisten kanssa intensiivisesti tekemisissä. Ainoana pienenä nyanssierona voitaisiin mainita ajan ja tuloksenteon käsite; siinä missä yrityksillä puhutaan kvartaalikatsauksista ja tulosjulkistuksista kolmen kuukauden välein, olisi tuo aika tuloksellisessa joukkueurheilussa jo täydellinen ikuisuus.

Itse sain kunnian olla mukana yhdessä joukkueurheilun menestystarinassa, jossa pienestä ja sympaattisesta JYP:stä kasvoi mestarijoukkue. Pienen joukkueen murtautuminen ryminällä kansalliselle huipulle on menestystarina, joka hakee vertaistaan niin joukkueurheilussa kuin yrityselämässäkin. Mitä sitten organisaatiossa tapahtui? Mitä asioita yrityksessä yhtäkkiä ruvettiin tekemään niin pirun oikein?

Vastaus kaikessa yksinkertaisuudessaan liittyy organisaation jokaisen jäsenen sisäiseen kasvuun, jonka avulla kaadettiin matkalla monta henkistä barrikadia.

MATKAN ALKU oli hankala ja kivikkoinen. Vuonna 2007 totaalisesti epäonnistuneen Missio 2007 -projektin jälkimainingeissa, koko organisaatio oli kuolemassa. Kukaan organisaatiossa ei tiennyt, minkä tähden tätä hommaa tehtiin. Näin ollen organisaatiossa oli totaalisen jälkipyykin paikka. Näin ei kerta kaikkiaan voitu jatkaa. Toiminnan mielekkyys (pelaajat, valmentajat, organisaatio) ja ympäristön usko organisaation tekemiseen olivat kadonneet. Oli aika päättää pistetäänkö kamat pussiin vai tehdäänkö täydellinen kurssin muutos.

Innovatiiviset ja riskejä kaihtamattomat ihmiset halusivat uskoa muutokseen. Ja muutoksia tehtiin urakalla. Haluttiin panostaa joukkueen ytimeen (laadukkaampiin pelaajiin ja energiseen ja motivoituneeseen valmennukseen). Luovuttiin tutuista ja turvallisista vaihtoehdoista ja panostettiin uhkarohkeisiin ihmisiin, jotka ihastuttivat ja vihastuttivat. Organisaatio halusi, että uusi valmentaja iskostaa joukkueeseen taistelun ja voittamisen kulttuurin.

Uusi valmentaja toi organisaatioon uudenlaisen näkemyksen. Toisaalta hän antoi myös organisaatiolle ja eritoten joukkueelle selkeät tavoitteet ja strategian. Hän puhui kieltä, jonka joukkue ymmärsi ja rakensi mielekkäistä osatavoitteita strategiaa, jotka olivat konkreettisesti kaikkien joukkueen jäsenten tavoiteltavissa. "Puhu äänellä, jonka työyhteisösi ymmärtää" on fraasi, jota on aivan liian ylimalkaisesti lähestytty suuressa osin suomalaisiakin organisaatioita.

Joukkue joutui myös sisäisesti prosessoimaan uudelleen ammattimme motivaation alkulähteen. Työn ihanteisiin sitoutumista kun ei saada aikaan pakottamisella. Sitä ei myös voi aikaansaada rahalla. Sen syntymiseen tarvitaan sydäntä ja aitoa halua olla paras ammatissaan. Ja nyt olemme sitten asian ytimessä.

MITÄ TARVITAAN sisäiseen kasvuun, jotta halutaan olla paras? Siihen tarvitaan sinua. Sinä päätät, sillä sinä olet JOUKKUE. Jos ulkoistat itsesi, ulkoistat samalla koko joukkueen menestyksestä.

Mitä ulkoistaminen sitten on? Se on epäonnistumisen pelkoa ja luottamuksellisen työsi helvetinmoista aliarvioimista. "Älä koskaan aliarvioi omaa panostasi työyhteisöösi". Tämän sisäisen johtajuuden taidon tajuttuaan pelaajat uskalsivat heittäytyä joka solullaan haasteeseen. Haasteeseen, joka palkitsi meidät joukkueena parhaalla mahdollisella tavalla.

Kirjoittaja on yritysvalmentaja, Jyväskylän kaupunginvaltuutettu ja JYPin entinen maalivahti.