Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
04.11.2009 21:25
Kolumni
Vain pieni ja viaton kysymys
Ilkka Kulmala
Kirjoittajan kolumnit
Venäläisen legendan mukaan venäläinen ihminen ei koskaan vastaa kysymykseen sanoilla "en tiedä".
Sääli. Se olisi parempi vaihtoehto kuin liturgia, pyörittely, välttely, siirtely, mukatietämys, torjuminen ja sitä seuraava närkästys.
VIATON KYSYMYS pälkähtää päähän sillä hetkellä, kun Siperia lyö lisää kylmää löylyä Ak Bars Kazanin leirikeskuksen puistikkoon.
"Miten suuri on Ak Barsin budjetti?"
Seuran pressiavustaja Damir Musin Fidaevich jähmettyy sekunniksi, alkaa sitten viuhtoa käsillään, kumarrella anteeksipyyntöjä vasemmalta oikealle, puhista ja purkautua.
"Kun se on niin... Minulla ei ole mahdollisuutta... Seuran johtajia on mahdoton tavata... Ymmärräthän... Crazy days... Raskas päivä meille kaikille... Presidentti Medvedev on kaupungissa... Voi, olen hyvin pahoillani..."
"Niin, entä budjetti?"
Damir tarttuu kämmeneen kaksi käsin ja katsoo syvälle silmiin.
"Tuon sinulle, ystäväni, huomenna kirjan, joka sisältää kaikki faktat."
Hän pitää lupauksensa. Saan reppuni painoksi vuoden vanhan kausikirjan. Siinä esitellään pelaajat edestä ja takaa. Rahasta ei ole mainintaakaan.
VASILI TOIMII kaupunkia hämmentävän urheilukongressin lehdistöpäällikkönä. Pressikeskus on toimittajia mustanaan.
"Vasili hyvä, täällä on varmasti joku journalisti, joka tietää Ak Barsin talousasiat juurta jaksain?"
"Da, da, Ilkka. Etsin sinulle täsmälleen oikean henkilön."
Muutama minutshka ja Vasili kiikuttaa paikalle Venäjän federaation Tatarstanin tasavallan urheiluministeriön pääsihteeri Jekaterina Kosurovan, jonka läpitunkeva katse on heittää Keskisuomalaisen urheilutoimittajan kanveesiin.
"Ei tässä kummempia. Kunhan kyselen Ak Barsin budjetista."
"Arvoisa lehtimies. Rahalla ei ole urheiluelämässä suurta merkitystä. Tärkeämpiä ulottuvuuksia ovat yhteinen päämäärä, joka liikunta- ja urheilusektorilla kiteytyy pitkäjännitteiseen ja pyyteettömään työhön, jossa työssä paikallinen jääkiekkoseura on osoittanut..."
"Kiitos, rouva Kosurova. Kovasti kiitoksia vaivannäöstänne."
MIHAIL ON kazanilainen politiikan toimittaja. Hän tirisee auttamishalua.
"Olen ylpeä, että vierailette kaupungissamme. Haen hetkessä journalistin, joka tietää Ak Barsin pienimmätkin salaisuudet."
Mihail säntää pois ja palaa pian viehättävän nuoren naisen kanssa. Elza Khabeeva on Venäjän federaation Tatarstanin tasavallan urheiluministeriön pääsihteerin rouva Jekaterina Kosurovan alempi assistentti. Hän on paitsi viehättävä, myös tiukka kuin sitruuna.
"Miksi haluat keskustella journalistien kanssa? Eikö sinulle kelpaa Tatarstanin tasavallan totuus? Etkö ymmärrä, että liikuntasuunnittelu vaatii pitkällistä kokemusta ja näkemystä eri urheilualojen tarpeista ja mahdollisuuksista...?"
LOPULTA TÄRÄHTÄÄ. Mihail kaivaa ties mistä nuoren urheilutoimittajan Vsevoldin, joka raivoaa kollegalleen, miksi hänen muka pitäisi kertoa vieraille mitään. Ei hän halua, ei viitsi, eikä tiedä.
Hetken mylvittyään Vsevold tulee liki ja kuiskaa korvaan.
"Morozov tienaa yli viisi miljoonaa dollaria. Viime kaudella Barsissa pelannut ruotsalainen Tony Mårtensson sai yli miljoona dollaria."
Wow, mitä kamaa!
Kuka vielä väittää, että Venäjällä on sana kahleissa?
