Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
04.03.2010 17:03
Kolumni
Vancouverin takapiha näytti nurjatkin puolet
Tuomas Heikkilä
Kirjoittajan kolumnit
Kun palstanpitäjä oli pieni poika, hän haaveili pelaavansa joskus jääkiekkoa olympiaturnauksessa. Vain vähän isompana poikana hän ymmärsi, ettei niin tule koskaan tapahtumaan.
Parisenkymmentä vuotta sitten hän huomasi ahmivansa lehtien urheilusivut ja seuraavansa television urheilulähetyksiä tarkalla silmällä sekä korvalla. Urheilutoimittajan työ alkoi kiehtoa yhä enemmän ja enemmän.
Sitä työtä on nyt takana reilu vuosikymmen. Takana ovat myös uran ensimmäiset olympialaiset.
URHEILULLISELLA puolella ensimmäisenä nousee esiin isäntämaan huikea menestys. Kiekkokaukaloissa kanukit ovat tunnettuja äärimmäisestä paineensietokyvystään ja sama näyttää pätevän moneen muuhunkin lajiin. 14 kultamitalia on uusi talvikisojen isäntämaan olympiaennätys.
Palstanpitäjä taivasteli asiaa paikallisille. Mistä johtuu se, että mitä kovempi paine, sitä parempi kanukki? Kotikisoissa, äärimmäisen paineen alla joukkue venyi kaikkien aikojen suoritukseen.
- Olemme tällainen suuren ja mahtavan USA:n takapiha. Metsäläisiä, joilla ei oikeasti ole mitään hävittävää. Siksi me kestämme paineen, koska emme oikeastaan tunne sitä, kuului eräs vastaus.
Mutta miksi suomalainen sitten murenee kerta toisensa jälkeen paineen alla? Samoja metsäläisiä, Ruotsin ja Venäjän takapihalla vuosisatoja... Ei pitäisi paljon olla hävittävää suomalaisellakaan, mutta urheilussa häviämisestä härmäläiset ovat tehneet suorastaan kansantaiteen.
OLYMPIALAISEN tohinan kääntöpuoli onkin sitten oma lukunsa. Vancouverissa slummeja ei siivottu yhtä rajulla kädellä kuin edellisissä kesäkisoissa Pekingissä, mutta ongelmansa ovat Brittiläisellä Kolumbiallakin. Tv-puolen kulkupelien ajoreitti mediakeskukseen kulki East Hastings Streetin läpi. Muutaman korttelin mittaisella pätkällä ei nähnyt juuri mitään muuta, kuin haamunkalpeita narkkareita kauhistuttavine pakkoliikkeineen.
Ilmastollisesti lempeän Vancouverin kääntöpuoli.
- Täällä tarkenee nukkua kadulla läpi vuoden. Siksi kaikki Brittiläisen Kolumbian irtolaiset päätyvät tänne. Kaikille pitäisi olla katto pään päälle ja kaikille pitäisi tarjota hoitoa. Mutta sellaiseen ei ole resursseja, sanoivat paikalliset.
Samaan aikaan oli kuitenkin resursseja lennättää helikoptereilla lunta lämpöaallon runtelemalle Cypress Mountainille, että saatiin lumikouru kuntoon. Samaan aikaan nuori aasialaistyttö puhtaanvalkoisessa minihameessaan ja pikkuruisessa, samanvärisessä topissaan saalistaa päivän annosta Hastingsilla. Hän on vielä kaunis, sopivaa palvelusta vastaan tarvittavaa huumetta löytyy varmasti.
PALSTANPITÄJÄ ummistaa silmänsä näiltä raadollisuuksilta. Ei ehdi, eikä jaksa, kuten Ylen kisatiimin epävirallinen slogan kuului.
Mediakeskuksessa kun on sama ralli päällä aamusta iltaan. Kuvaa, ääntä ja tekstiä ammennetaan maailmalle isolla kauhalla. Ylen kisajoukkueessa on loistava henki ja on kunnia olla mukana. Isossa porukassa kaikki eivät tietenkään ole parhaita kavereita, mutta nauru raikaa.
Illalla lähikuppilassa Rianne kantaa pöytään pienen lasagnen ja ison oluen.
- Busy day?
- Yepp.
- I saw Teemu Selänne walk by today and I was so excited.
Niinpä niin.
Kirjoittaja on toimittaja ja Keskisuomalainen kolumnisti.
