Vanhuksen on pakko olla virkeä

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 27.08.2010 18:01

Kirjoittajan kolumnit

Vanhusten palvelut ovat suuressa myllerryksessä. Eri palvelumuotoja on syntynyt niin paljon, että nuoremmallakin menee pää pyörälle. Jo asumisessa löytyy lukuisia erilaisia malleja. On muun muassa tuettua ja tehostettua palveluasumista, ryhmäkotiasumista - näitä löytyy niin kunnallisena kuin yksityisenä -, perhehoitoa, pitkäaikaissairaiden laitoshoitoa ja tietysti on myös kotiin annettavia palveluja, joissa niissäkin on valtava kirjo. Ja päälle päätteeksi tulevat palvelusetelit ja monet muut uudet kuviot.

"Herraisä, miten siitä selvän saa!" parkaisi jo Veikko Lavi Tukilisä-jenkassaan kummastellessaan vastaavia byrokratian kiemuroita.

Palveluviidakko hämmentää, mutta on sillä hyväkin puolensa - tai ainakin lähtökohta erilaisten palveluiden tarjoamiselle on oikea: kaikille vanhuksille ei tarjota samanlaista palvelupakettia (kuten ennenaikaan kunnalliskotia), vaan vanhuksen avuntarve mietitään ja arvioidaan itsekunkin terveydentilan mukaan.

VAIKKA suunta palveluiden räätälöintiin on oikea, tuo murrosvaihe omat ongelmansa.

Vanhuksille ja heidän läheisilleen palvelujen kirjon hahmottaminen on työlästä ja hankalaa.

Vanhusten hoidon myllerys on tuonut myös kuntiin omat ilmiönsä. Tavatonta ei ole, että kunnallista laitoshoitoa tarjonnut vanhusten hoitokoti on päätetty muuttaa vanhusten avohoitopaikaksi - mutta vain paperilla. Toiminta pysyy täysin ennallaan, mutta suuri muutos on siinä, että avohoidossa lääkkeet tulevat potilaiden ja Kelan maksettaviksi.

Kunta säästää avohoitoon muuttamisella kelpo summan, kun sen ei enää tarvitse kustantaa vanhusten lääkkeitä, kuten "täyden palvelun laitoshoidossa". Avohoidossa vanhukset maksavat lääkkeet itse ja Kela korvaa niistä osan. Ja silti muutos on pelkästään byrokraattinen - vanhusten saamaan apuun avohoitoon muuttaminen ei välttämättä vaikuta.

MURROSVAIHEESTA hyödyn etsijöitä voi löytyä myös rakentamisen puolelta. Markkinoille on nopeasti tulossa erilaisia toimijoita, jotka mielellään markkinoivat uusia ja "mullistavia" vanhuksille soveltuvia asumisratkaisuja. Puhe saattaa olla pelkkää mainospuhetta, ja "uudenlainen" asumismalli voikin tarkemmin katsottuna olla ratkaisultaan vanhanaikaisen laitosmainen.

Tämä vaara tiedostetaan myös sosiaali- ja terveysministeriössä. Ministeriön ylijohtaja Päivi Sillanaukee varoittelee "keisarin uusista vaatteista", jossa "uutena" tarjottu asuminen osoittautuukin tutun laitosmaiseksi. Laitosmaisuus voi pahimmillaan korostua itse rakennusratkaisujen takia mutta myös hoitokäytäntöjen vuoksi. Sillanaukee huomauttaa, että sama ilmiö koskee paitsi vanhusten myös vammaisten ja päihdekuntoutujien asumista.

"Keisarin uusia vaatteita" markkinoidaan tällöin asiakaslähtöisyyden nimissä.

Asiakaslähtöisyyttähän hoetaan nyt joka puolella ja se on tavoitteena vanhusten palveluiden räätälöinnissäkin. Mutta vanhus saa olla todella virkeänä, jotta hänen näkökulmansa ei hukkuisi moninaisten toimijoiden ja heidän intressiensä keskellä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.