Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
30.06.2008 07:53
Kolumni
Värikkäät, mutta sittenkin aika yllätyksettömät kisat
Wesa Koistinen
Kirjoittajan kolumnit
EM-kisat on nyt ohi. Mitä jäi käteen? Värikkäitä pelejä, mutta myös tylsää tahkoamista. Yllätyksiä vai oliko niitä sittenkään?
Finaaliparia ei ainakaan voi pitää yllättävänä, sillä Espanja ja Saksa olivat jo ennen kisoja suurimpia suosikkeja. Ehkäpä Turkin eteneminen lähes loppuotteluun oli hienoinen paukku. Mutta ei Turkin välieräpaikkakaan ollut sensaatio, kun kyse on kuitenkin vuoden 2002 MM-pronssijoukkueesta.
Kisojen masentavin esitys nähtiin Ranskalta. Lähimenneisyyden huippujoukkue sai kolmessa ottelussa aikaiseksi ainoastaan yhden maalin. Mitähän Ranskan päävalmentaja Raymond Domenech ajatteli valitessaan joukkuetta, kun Juventuksen David Trezequet ei kelvannut kisoihin.
Vuoden 2000 EM-finaalin kultaisella maalillaan ratkaissut hyökkääjä tykitti päättyneellä kaudella Italian Serie A:ssa 20 maalia ja oli kivikovien puolustusten sarjan toiseksi paras maalintekijä seuratoveri Alessandro Del Pieron (21) jälkeen.
Ranskan joukkue on yksinkertaisesti ylikypsä. Toinen vaihtoehto on, että Domenech ei uskalla raikastaa joukkuetta antamalla nuorille tähdille vastuullisia rooleja.
Ranska on hyvä esimerkki joukkueesta, jossa luotettiin nimiin, ei niinkään päivän kuntoon. Domenechin on aika antaa tilaa Didier Deschampsille.
Edellisten EM-kisojen yllätysmestari Kreikka oli Ranskan ohessa kisojen pohjasakkaa. Kreikka oli ainoa joukkue, joka ei saanut alkulohkopeleissä pistettäkään.
Jalkapallon kannalta Kreikan jääminen palkinnotta oli loistava asia. Saksalaisen Otto Rehhagelin valmentama joukkue ei oikeastaan edes yrittänyt hyökätä vaan keskittyi varjelemaan maalia viiden puolustajan linjalla.
Jos vastakkain olisi kaksi Kreikan joukkuetta, kannattaisi panostaa isolla rahalla tulosvedossa maalittomaan tasapeliin.
Kisojen aikana puhuttiin paljon iloisen jalkapallon paluusta. Selviä merkkejä hyökkäävän pelitavan suosimisesta olikin nähtävissä. Esimerkiksi Hollanti, Venäjä ja Turkki pelasivat ajoittain todella nautittavaa jalkapalloa.
Finalisteista Espanja on lähes aina ollut hyökkäävän pelityylin suosija ja Saksan valmentaja Joachim Löw on jatkanut Jürgen Klinsmannin viitoittamaa tietä kohti hyökkäyksen aiempaa suurempaa arvostamista.
Hyvä näin, koska ennen kaikkea jalkapalloa seuraavat ihmiset haluavat nähdä virtuoosimaisia taitureita ja huikeita maaleja.
Puolustajien rajut taklaukset ja näyttävät pallonriistot kuuluvat nekin peliin, mutta arvostuksessa ne eivät koskaan nouse jonglöörien ja yläpöysien rinnalle.
Kansainvälinen jalkapallo viettää nyt hetken lepoa. Kuitenkin jo noin parin kuukauden päästä huippupelaajat vilistävät kovimmissa kansainvälisissä sarjoissa ja ennen syyskuun puoliväliä starttaavat myös seuraavien MM-kisojen karsinnat.
Niistä karsinnoista etenee Etelä-Afrikan lopputurnaukseen lohkojen voittajat ja jatkokarsintojen kautta neljä lohkokakkosta.
Suomen lohkon joukkueista Saksa ja Venäjä olivat EM-kisoissa neljän parhaan joukossa.
Toiveet lopputurnauspaikasta taitaa joutua lataamaan Uefan aikomukseen lisätä EM-lopputurnauksen joukkueita. Nyt puhutaan 24 joukkueesta, mutta Suomen kannattaisi aloittaa kiivas puolestapuhuminen 32 ryhmän loppupeleistä.
Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimituksen esimies.
