Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
07.11.2008 19:20
Kolumni
Varo, työkaverisi voi olla vaarallinen
Ville Lämsä
Kirjoittajan kolumnit
Yhä useampi yhtiö syynää kokanokkia. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan huumetestejä tehdään jo joka kolmannessa työpaikassa.
Eikä siinä mitään. Minustakin on ihan kiva tietää, ettei matkustajakoneita lennetä pilvessä ja että armeijan ampumaharjoituksissa viivoja löytyy vain upseerien hihamerkeistä.
Mutta.
Työpaikkailmoitukset kertovat, että Länsi-Suomessa tehdään huumetestejä mm. lehdenjakajille. Luetaanpa lakikirjaa. Sen mukaan testejä saa vaatia vain henkilöiltä, joiden työssä voi esimerkiksi vaarantaa itsensä tai toisen hengen tai terveyden. Samoin perusteeksi kelpaa valtion tai liikenteen turvallisuuden vaarantaminen. Testeille luetellaan lukuisia muitakin ehtoja.
Pykäliä saa katsoa melkoisten silmälasien läpi pystyäkseen tulkitsemaan lain niin, että se antaisi oikeuden vaikkapa lehdenjakajan testaamiseen. Vakavin heidän työhönsä liittyvä uhka lienee törmäily polkupyörällä.
Huumemöröllä voi ilmeisesti oikeuttaa mitä tahansa. Kaiken lisäksi tiedetään, etteivät testit aina anna oikeita tuloksia. Siitä huolimatta positiivinen näyte varmasti tahraa maineen työnantajan silmissä ikuisiksi ajoiksi.
Tätä kirjoittaessani kirurgi korjaa meillä asuvan naisen rannetta, jonka jänteet katkesivat matkalaukun pudottua junan hattuhyllyltä. Toivottavasti hän ei lähikuukausina keksi hakea firmaan, joka testaa työntekijöitään. Sairaala nimittäin pakkaa mukaan sellaiset kipulääkkeet, joiden popsija näyttää testissä narkkarilta vielä pitkään käytön lopettamisen jälkeen.
Myös muun muassa unikonsiemenet voivat aiheuttaa väärän positiivisen testituloksen. Eräistä uunivalmiista sämpylöistä kannattaa siis pysyä erossa ennen työpaikan vaihtamista.
Luultavasti ajattelet, että täällä kirjoittaa tärisevä narkkari, joka pelkää kärähtävänsä töissä. Ei aivan. Olen ollut huumeiden kanssa tekemisissä tasan kerran. Se tapahtui Prahan Kaarlen sillalla uudenvuodenaattona 2001. Joku tyyppi tuli kauppaamaan "mitä tahansa ainetta haluat". En ostanut.
Edellisen pääministerin esimerkistä tiedän, ettei julkisessa sanassa valehtelu ole fiksua. Silti uskallan väittää, että kauppias ilmestyi paikalle täysin pyytämättä ja yllättäen.
Tasan kerran olen myös joutunut huumetestiin. Armeijassa syynättiin satunnaisia alokkaita, ja niin minäkin seisoskelin vessassa terveydenhoitajatädin kytätessä vieressä. Kokemus ei ollut niin mieltä ylentävä, että sen toistaminen kasvattaisi pisaraakaan motivaatiotani työntekijänä.
Työnantajat perustelevat testejä nätisti työkavereiden ja asiakkaiden turvallisuudella. Ei herttinen, eikö tällä logiikalla pitäisi asentaa metallinpaljastimet työpaikkojen oville? Mistä sitä tietää, kuka hullu tuo jonain päivänä käsiaseen töihin ja alkaa räiskiä?
Tosin joidenkin yhtiöiden huumetestien sorvaajia täytyy kiittää rehellisyydestä. He myöntävät avoimesti, että järjestelmän yksi tarkoitus on estää työn tuloksellisuuden (lue: rahantulon) vähenemistä.
Silti on pakko kysyä, onko orwellilainen kyttäys paras tapa tehostaa alaisten aherrusta?
