Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 20.03.2009 19:55
Kolumni

Yhteiskuntavastuu majailee ulkomailla

Jo 1930-luvulla säädetty valtionyhtiöitä koskeva laki sisälsi velvoitteen ottaa yritystoiminnassa huomioon yhteiskuntavastuun. Tähän laskettiin kuuluvan vastuu sekä työntekijöistä että ympäristöstä.

Tätä periaatetta on sen jälkeen ympäristön osalta peräänkysytty ainakin suunniteltaessa kolmatta öljynjalostamoa Rauman seudulle 1970-luvun alussa. Nykyisestä käytöstä voidaan mainita ydinenergiatoimikunnan omaksuma periaate ydinvoimalan sijoittamisesta vastaamaan yhteiskunnan kokonaisetua.

Työntekijöiden osalta tilanne on muuttunut samalla, kun suojeltavan yhteiskunnan käsite on katoamassa esimerkiksi EU:n takia. Tätä kehitystä on vielä vauhdittanut ulkomaisen pääoman hakeutuminen suomalaisiin yrityksiin. Näin taloudelliset sijoitukset pyritään maksimoimaan lain suomin keinoin välittämättä tällöin tuotantotekijöistä.

NÄIHIN KYSYMYKSIIN kuuluvat luonnonvarat ja niiden hyödyntämisen teknologia. Suomen ympäristölainsäädäntö lähtee siitä, että lupa- ja ilmoitusmenettelyssä tärkeänä seikkana ympäristön pilaantumisen ehkäisemisessä on ns. paras käytettävissä oleva tekniikka. Tämän tavoitteen kestävyys nähdään taantuman aikana. Joskus epäilyttääkin, että nyt aikaansaadulla taloudellisella tilalla on pyritty myös ympäristövaatimusten ja sitä kautta niiden noudattamisesta aiheutuvien kustannusten alasajoon.

Globalisaation suurimpiin hyötyjiin kuuluva Kiina on myös havainnut ajankohdan otollisuuden tienata ympäristöllä. Maa ei ole sitoutunut ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen tähtäävään Kioton sopimukseen. Niinpä se 7 prosentin talouskasvun romahdettua ilmoitti lisäävänsä vuoteen 2015 mennessä ilmastolle haitallisen hiilen käyttöä peräti 30 prosenttia. Samaan aikaan Suomi osti Kiinalta hiilidioksidin päästöoikeuksia 14 miljoonalla eurolla Fortumin tarpeisiin. Ristiriita on ilmeinen.

Esimerkki kertoo ympäristöarvojen poliittisesta merkityksestä. Samanlainen on Venäjän kaasun saantia entisiin SEV-maihin koskeva ongelma. Kaasun ehtyessä ilmoitettiin useista jo suljettujen ydinvoimaloiden uudelleen avaamisesta. Ympäristöseikat näyttävät kuuluvan ensimmäisten säästökohteiden joukkoon, joista voidaan tinkiä.

YHTEISKUNTAVASTUUN voimakkuutta osoittaa myös työntekijöiden asema suomalaisessa yrityksessä. Tammikuun 2009 aikana moni osittain ulkomaisessa omistuksessa oleva suuryritys on lomauttanut tai irtisanonut työntekijöitään. Jo 1970-luvulla kysyttiin, kuuluko Suomi Euroopan periferiaan. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että taloudellisen tilanteen heikentyessä ensimmäiseen karsintaryhmään kuuluvat laidalla olevat suomalaiset. Näin näyttää osittain olevan.

Ulkomainen, usein ns. kasvoton omistaja vaikuttaa laajasti suomalaisissa listayhtiöissä. Hänen osuutensa omistuksesta on peräti 49,5 prosenttia.

Rautaruukista on ulkomaisessa omistuksessa 40 prosenttia. Se on irtisanonut 520 ja lomauttamassa 133. Metsosta on ulkomailla 61 prosenttia, ja se on irtisanonut 103 sekä lomauttamassa 1000 työntekijäänsä.

METSÄTEOLLISUUDELLA menee Suomessa tunnetusti hiljaa varsinkin, jos pääoma tuottaa kehitysmaissa paremmin. Kokonaan ulkomaiseen omistukseen laskettu Stora Enso on lomauttamassa Suomessa koko henkilökuntansa, 5 000 henkilöä. UPM-Kymmenestä ulkomailla on 65 prosenttia ja se on irtisanomassa 400 ammatti-ihmistä. Tilanne M-realin 32 prosentin omistuksen kanssa on samanlainen: ulosliputetaan 400 työntekijää.

Elektroniikkateollisuudellakaan ei mene hyvin. Nokia ja sen 89 prosentin ulkomainen omistus ei ole vielä päässyt tilastoihin. Sen sijaan Tietoenator on irtisanonut 50 henkilöä. Omistuspohjalla ei näytä olevan merkitystä, koska kokonaan suomalaisten omistuksessa oleva Elcotech on ulosliputtamassa 326 työntekijää.

Onko yhtiöissä yhteiskuntavastuuta ja vaikuttaako ulkomainen omistus työntekijöiden asemaan?

Tarkastelu antaa vastaukseksi, ettei vaikutusta ole sillä, onko omistus kotimainen tai ulkomainen. Tärkeintä on sijoituksen paras mahdollinen tuotto. Tuotto-odotuksiin vaikuttavat samat globaalitalouden säännöt kuin muualla maailmassa. Tällöin ekonomia syrjäyttää niin ekologian kuin sosiologian tavoitteet.

Kirjoittaja on ympäristönsuojeluneuvos

Lähetä linkki
Sähköposti

Kolumnit

Seuraa meitä Facebookissa