Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
21.09.2011 20:25
Kolumni
Yksi lensi yli kiljusaavin
Tero Karjalainen
Kirjoittajan kolumnit
En hyväksy, että alaikäiset valmistavat ja juovat alkoholia.
Silti.
Ehkä moni muukin kuin minä hymyili lukiessaan Korpilahden yhtenäiskoulun oppilaan keittäneen kiljua ja myyneen sitä (
Keskisuomalainen 19.9.2011). Luulin jo, että kiljuperinne on taantunut kuten pontikankeitto kotimaisissa metsissä.
En tunne Korpilahden tapauksen yksityiskohtia, mutta kyseessä täytyi olla onnistunut satsi, jos joku suostui maksamaan. Onnittelut.
Tutustuin kiljuun aikoinaan kaverin autotallissa. Muuan paketti leivontahiivaa, pari kiloa sokeria, kädenlämpöistä vettä ja kilo raakoja perunoita.
Kiljun tuotantoprosessi ei ollut tarkka, eikä standardoitu, kuten on lagerin valmistus suurpanimoissa. Tärkeintä oli, että kaikkea oli riittävästi ja että panosta pidettiin huoneenlämmössä.
Perunoita ei lisätty antamaan makua, vaan poistamaan sitä. Niksi kuultiin eräältä näkemykselliseltä kiljunmestarilta yläasteen pihalla.
Olin tullut kaverin luokse kylään mopolla. Join kunnes muistin, ettei humalassa saa ajaa edes soratietä.
Ajoin mopon kotiin 700 metrin päähän, laillisesti. Vasta kun nousin polkupyörän selkään palatakseni takaisin, veri saostui yli puolen promillen.
Paluumatkalla keskityin yhteiskunnallisten ajattelijoiden tapaan laajoihin kaariin. Suuri linjani oli yrittää pitää pyörä pientareen sijasta ojien välissä.
Miten sujui kiljuilta autotallissa? Tosi hyvin!
Vatsan ja suoliston hyvinvointi paranivat ja kehon luontainen vastustuskyky nousi. Kilju on luonnontuote.
Eräs tuttu sivukylältä ei onnistunut yhdistämään alkoholinkäyttöä ja mopoilua kuten minä.
Nuorisoseuran talolla oli kerran tanssit. Tuttuni joi kierteellä puoli pulloa Koskenkorvaa ja lähti matkaan Tunturi Super Sportilla.
Ajatuksena oli, että alkoholi kajahtaa päähän vasta tanssilavan pihalla parin kilometrin päässä.
Hyvin kävi.
Hän rysähti kyljelleen tanssipaikan pihalle. Kaasu jäi auki, mikä nosti Tunturin Puch-moottorin räikeisiin kierroksiin. Hän saapui niin, että huomattiin.
TV2:n maalaiskomediat eivät enää kiinnosta, koska nuorena maakuntahuumoria saattoi seurata ihan ilman tv-lupaakin.
Kiljussa tiivistyy minusta viehättävä ajatus siitä, ettei alkoholia juoda maun vaan etanolin vuoksi.
Lappilainen ystäväni - kunnon perheenisä Keski-Suomesta - ei harrasta viinejä, ei maistele viskejä, eikä kierrä lomallaan pienpanimoita, koska kaikki viina maistuu pahalle, paitsi lantrattuna siedettävälle.
Ennen hän tapasi ostaa lomamatkoilta itselleen vuosikertaviskejä - juodakseen niitä limsan kanssa. Drinkin nimi on Chivas-Jaffa, ja sitä sai jyväskyläläisestä kerrostalosta.
Nyt kun ystäväni harvoin lähtee kylille tasaamaan pakkasnesteitä, hän juo kevytsiideriä. Se menee helposti alas, eikä lihota kuten esimerkiksi lonkero, joka on filosofi Tuomas Nevanlinnan suurta ajatusta lainaten "luonnostaan hyvää, mutta kaljasta täytyy oppia pitämään".
Olemme ystäväni kanssa todenneet, ettei meidän iässämme kannata enää juoda kovinkaan usein. Highlightsit on nähty.
Nuorena ryypätään energisesti ja hetkessä. Aikuisen humala päättyy lyhyen matalalennon jälkeen itkunsekaiseen melankoliaan ja vanhoista hyvistä ajoista jaarittelemiseen.
Sitä ei kestä kenenkään vatsa aamulla muistella.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen toimittaja. Otsikossa lainataan punkyhtye Kiiman kappaleen nimeä.
