Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
01.09.2011 21:23
Kolumni
Yksi taideteos riittää
Hannu Castrén
Kirjoittajan kolumnit
Jotkut asiat jäävät mieleen. Saattaa olla jo kaksikin vuosikymmentä siitä, kun lehdessä oli pieni uutinen Vincent van Goghin maalauksesta Auringonkukkia. Japanilainen sijoittaja oli huutanut sen taidehuutokaupasta.
Hinta oli niin suuri, että uusi omistaja ei uskaltanut asettaa maalausta esille, vaan säilöi sen kassakaappiinsa.
Ilmeisesti taideteos on sittemmin siirretty dollaripinojen seasta päivänvaloon. Yksi van Goghin yhdestätoista auringonkukka-aiheesta kuuluu nykyään erään japanilaisen taidemuseon kokoelmiin. Olisikohan kyse samasta teoksesta?
Muutaman kuukauden ajan on Jyväskylässä ollut avoinna todellinen taide-erikoisuus, Kassakaappigalleria. Nimi ei ole mitään sanakikkailua, vaan kirjaimellisesti totta. Kassakaappi on toiminut entisen pankin (Kauppakatu 26) rahasäilönä. Nyt kassakaappi on taidegalleria.
Kassakaappigallerian olemassaolosta täytyy tietää ennakkoon tai oivaltaa se paikan päällä, sillä sitä ympäröi Kehystämö-Galleria Patina. Kassakaappigalleria on siis toisen gallerian sisällä. Kun kierrät Patinan näyttelyä, voit viimeistään sivusilmällä havaita, että tuollahan on vielä jotain. Kassakaapin rautaovi avautuu pieneksi galleriatilaksi, jonka takaseinällä on yksi taideteos.
KASSAKAAPPIGALLERIASSA esitellään Kauko Sorjosen säätiön taidekokoelmaa teos kerrallaan. Akseli Gallen-Kallelan ja Yrjö Saarisen jälkeen esillä on Hjalmar Munsterhjelmin miniatyyri Järvenranta kuutamossa. Sitä katsellessa voi kuunnella äänitettä, joka kertoo maalauksesta.
Tunteen ja tiedon yhteisvaikutus on niin voimakas, että sen haluaisi säilöä lähtiessään kassakaappiin seuraavaa käyntiä varten. Kyyninen arkihan sen kuitenkin riepottelisi ja viskoisi kuralätäköihin.
Auringonkukat ja raha muodostavat irvokkaan asetelman, joka toimii äärimmäisenä vertauskuvana aikamme arvoista. Kassakaappigalleriassa palataan aivan kuin rikospaikalle selvittämään tätä ahneuden tekoa. Aineen ja hengen oikeudessa raha saa väistyä ja pieni maalaus kuittaa sen korvaamattomalla rikkaudellaan. Tila ja sen tunnelma loihtii kuutamoon suorastaan ylimaallisen loiston.
TÄSSÄ TILANTEESSA huomion terävöittäminen yhteen maalaukseen synnyttää jopa taidehistoriallisen mullistuksen. Munsterhjelm (1840-1905) kuului Düsseldorfin koulukuntaan, jonka idealistinen maisemamaalaus jäi unhoon, kun naturalismi, symbolismi, ekspressionismi ja impressionismi nousivat uusimmiksi ilmiöiksi.
Savon ja Karjalan kansallismaisemiakin maalannutta Munsterhjelmia onkin pidetty vanhan koulukunnan hellyttävänä pikkumestarina, jolle Kultakauden suurmestarit eivät enää katsettaan uhranneet.
Tällainen arvojärjestys tuli minulle selväksi jo taidehistorian approbaturluennolla ja on kuolettunut muistiin pohjakiveksi. Kassakaappigalleriassa olen valmis kaivamaan sen ylös. Miniatyyrin kuu hohkaa sielun perille, vaikka suurmestarin Kullervo kuinka sitä kiroaisi.
GALLERIA PATINASSA on esillä Uuraisilla asuvan Päivi Latvalan eläinaiheisia maalauksia.
Lehmät ovat pääosassa ja siksi niiden märehdintä rytmittää tajuntaa vielä kassakaapissakin. Sen ei häiritse yhtään vaan päinvastoin soljuttaa taulun tarinaa.
Miniatyyrin järvimaisemaa rajaa oikeassa reunassa rantakoivikko, joka suuntaa tehokkaasti katsetta kuuta kohti. Juuri Latvalan lehmät houkuttavat huomion koivikkoon.
Myös Victor Westerholm kuului Düsseldorfin maalareihin. Juuri hän teki useita maalauksia, jotka esittävät lehmiä koivumetsässä. Kuumaisemassa lehmiä ei näy, mutta niiden läsnäolon voi aavistaa siinä kuin kuuta ulvovan pystykorvankin.
Kirjoittaja on kriitikko ja Keskisuomalaisen avustaja.
