Ylen tulot yhä tv-maksusta

Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu 12.03.2010 17:06

Kirjoittajan kolumnit

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) nosti torstaina yllättäen kädet pystyyn Yleisradion rahoitus- ja hallintokysymyksissä. Hän ei aio viedä Yleä koskevia muutoksia eteenpäin.

Lindénin päätös on ymmärrettävä. Yleisradioon ajettiin väkisin mallia, jossa jokainen kotitalous maksaisi vuotuista parin sadan euron Yle-maksua. Se olisi ollut pakkovero, jota kaikki maksaisivat, käyttivätpä Yleisradion palveluita tai eivät.

Yleisradio perusteli maksua sillä, että muuttuvassa maailmassa Ylen tuloa ei voi enää sitoa television katseluun.

Nykyistä tv-maksua maksavat ne vain, jotka televisiota katsovat tai voivat nähdä Ylen tv-kanavia.

Yleisradion mielestä sen palveluihin voi törmätä kaikkialla, esimerkiksi radiossa ja netissä. Onpa Ylen uutisia myös kauppakeskusten suurissa mainostauluissa.

Yle on työntänyt uutis- ja sisältötarjontaansa kaikkialle. Tämän tehtyään se sitten vaatii, että tuo pakkotarjonta on jokaisen kodin maksettava pakkomaksuna.

Tämä on kohtuutonta. Yleensä on ajateltu, että vapaassa yhteiskunnassa ihmiset voivat itse päättää, mistä palveluista haluavat maksaa vuosimaksua. Tv-maksussa on sentään ollut jonkinlainen valinnan mahdollisuus.

YLEISRADION hallitukselle Lindénin päätös on näpäytys. Ylen hallitusta johtaa vuorineuvos Kari Neilimo, entinen S-ryhmän pääjohtaja ja professori.

Ylen hallitus on nojannut ajatteluun, että Ylen toimintaa levitetään kaikkiin uusiin medioihin. Ja rahoitus turvataan pakkomaksulla.

Ylen hallitus ei ole tuonut ehdotuksia, joissa Yle eläisi ihmisten vapaiden valintojen mukaan.

Lindénin linjaus johtanee siihen, että ensi huhtikuun vaalien jälkeen valittava maan hallitus vääntää Yleisradion rahoituksesta ratkaisun. Tv-maksulla jatkaminen tuntuu nyt luontevalta. Toinen vaihtoehto on, että Ylen on yksi valtion budjetin kustannuspaikka eli Ylen menot maksetaan valtion verotuloista.

Tämä ajattelumalli on järkevä. Ylen julkisella palvelulla on arvoa ja sitä tarvitaan täydentämään kaupallista tarjontaa.

Arvovalinta siitä, paljonko tähän toimintaa verorahoja käytetään, on luontevaa tehdä poliittisesti valtion budjetoinnissa.

LAAJAVUOREN takarinteiden hissi meni maanantaina rikki. Ensin hissi seisoi pari päivää eikä kaupungin omistama yhtiö nähnyt edes tarpeelliseksi kertoa julkisesti asiasta. Kun rinteiden kolmesta hissistä yksi on poissa pelistä, se sulkee yli kolmanneksen rinnetarjonnasta.

Vuoden vaihteessa samaisen Laajavuori oy:n latutamppari oli rikki. Varaosaa odotettiin ulkomailta pari viikkoa. Ladut olivat hunningolla.

Laajavuoreen etsitään nyt yksityistä yrittäjää kehittämään toimintaa. Tämä todella on tarpeen.

Keski-Suomen yksityiset laskettelurinteet ovat hyvin hoidettuja. Riihivuori ja Himos ovat suosittuja rinteitä. Yrittäjän panos on tärkeä. Tästä esimerkkinä on se, miten yrittäjä Jukka Kirjavainen on tehnyt Hankasalmen Häkärinteistä hienon perhelaskettelukeskuksen.

Laajavuori ansaitsee parempaa kunnossapitoa ja kehittämistä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.