Katsot Keskisuomalaisen arkistokolumnia. Tämä kolumni on julkaistu
21.11.2007 23:22
Kolumni
Yli-ihminen jätti ajattelunsa kesken
Markus Mattlar
Kirjoittajan kolumnit
Arvatkaapa kenestä on kysymys. Nuori mies. Vanhemmat ovat muusikoita, luontoihmisiä, toinen mukana politiikassakin. Myös poika on kiinnostunut politiikasta, erityisesti ääriliikkeistä. Koulussa hän menestyy melko hyvin, mutta viihtyy paljon yksinään. Kavereita on vähän, koulussa saatetaan joskus kiusatakin. Kuuntelee raskasta metallia ja muuta tuomiopäivän musiikkia.
Kuka mahtaa olla kyseessä?
Väärin. Vastaus olen minä noin 15 vuotta sitten.
Tiedotusvälineiden kertoman mukaan Pekka-Eric Auvisen tausta on hyvin samankaltainen kuin minun. Mitä ilmeisimmin olemme kasvaneet arvomaailmaltaan melko samanlaisissa kodeissa, joutuneet nuoruusiässä sosiaalisesti jossain määrin syrjään ja oppineet kanavoimaan tunne-elämämme aggressioita samankaltaisin tavoin.
Olemme ajatelleet samoja asioita, mutta päätyneet erilaisiin lopputuloksiin. Hyvin erilaisiin. Siksi olen lukenut Auvisen jälkeensä jättämää manifestia läpi moneen kertaan ja ajatuksella.
Selvää on, että Auvinen ajatteli paljon ja kyseenalaisti paljon. Ja kuitenkaan hän ei ajatellut tarpeeksi eikä kyseenalaistanut tarpeeksi.
Auvinen piti itseään yli-ihmisenä. Niin pitää moni muukin - päätellen esimerkiksi joidenkin ihmisten liikennekäyttäytymisestä. Traagisempaa on, että Auviselle tämä merkitsi ilman muuta esimerkiksi rotuopin kannattamista - ja lopulta toisten ihmisten tappamista. Vaikka mikään ei pakota ihmiskunnan älykkäimpiä, rikkaimpia, kauniimpia tai hyväosaisimpia käyttämään kykyjään vain omien etujensa edistämiseen ja alempiarvoisina pitämiensä alistamiseen.
Epäselväksi jää myös, mihin Auvinen uskoi kannattamiensa asioiden avulla päädyttävän. Hän nostaa manifestissaan tavoiteltavaksi päämääräksi luonnollisuuden ja sille perustuvan järjestelmän. Kuka määrittelee, mitkä nykyihmisen piirteistä ovat luonnollisia ja mitkä eivät? Mikä tai kuka on se luonnollisen ihmisen arkkityyppi, jolla on kaikki ihmisen luonnolliset piirteet mutta ei ainuttakaan luonnonvastaista?
Ja vielä: Miksi luonnollisuus olisi arvoista korkein? Mikä on se päämäärä, johon ihmiskunta luonnonvalintaa noudattamalla pääsisi? Eläimillä luonnonvalinta varmistaa niiden sopeutumisen elinympäristöönsä ja siten elämän jatkumisen, joten miksi ihmisen "luonnollisella" toiminnalla olisi jokin erilainen, ylevämpi päämäärä?
Näihin kysymyksiin Auvisen manifesti ei vastaa. Eikä moniin muihinkaan.
Julkisuudessa on pidetty itsestään selvänä, että Auvisen poliittisen ajattelun takana on henkisiä ongelmia. Häntä ja hänen manifestiaan on lähestytty mieluummin psykiatrian kuin yhteiskuntatieteiden näkökulmasta.
Päätelmä saattaa hyvinkin olla oikea. Auvisen ajatuksia ei kuitenkaan pitäisi kokonaan ohittaa, sillä mediahuomion avulla ne ovat levinneet laajalle, herättäneet huomiota ja ehkä inspiroineetkin joitakin. Osattomuuden tunnetta ja nuoruuden kiihkoa tuntevat monet, ja ratkaisuja avoimiin kysymyksiin voidaan etsiä yllättävistäkin suunnista.
Siksi on syytä korostaa, että Auvisen ajatukset eivät ole erityisen omaperäisiä, vaan kierrättävät erityisesti 1930-luvulla suosittuja, mutta myöhemmin laajalti kyseenalaistettuja käsityksiä. Eikä Auvinen jälkeensä jättämästä tekstistä päätellen edes ehtinyt edetä ajattelussaan kovin pitkälle. Ei ollenkaan niin pitkälle, että häntä olisi syytä pitää yli-ihmisenä tai ideologisena esikuvana.
Kirjoittaja on Keskisuomalaisen uutistoimituksen toimitussihteeri.
