Äänestäjät päättävät, millaiset arvot vaaleissa voittavat
Presidentin vaalien ensimmäinen kierros on käyty ja siinä kävi niinkuin monet ennakkoon ajattelivatkin, vasemmiston tulos oli surkea. Erikoisesti sosialidemokraateilla on miettimisen paikka.
Paavo Lipposen (sd.) ehdokkuus oli virhe. Hänet miellettiin työväestön keskuudessa liian oikeistolaiseksi ja hänen äänisaaliinsa oli sen mukainen.
Ei auttanut, vaikka hän vaalien alla puhuikin kauniisti oikeudenmukaisuudesta, sillä teot ratkaisivat ja Lipponen pääministerikaudellaan oli mukana tekemässä sellaisia päätöksiä, joista heikommat kärsivät ja hyvätuloiset hyötyivät. Se menettely vaikutti vieläkin, sillä äänestäjillä on sellaisissa asioissa pitkä muisti.
Lipposen liiallinen porvarillisen politiikan myötäily aiheutti myöskin hänen henkilökohtaiselle pitkälle poliittiselle uralleen surkean lopun.
Vaalit osoittivat, ettei puolueen johdon kannata missään tilanteessa istua ”kahdella tuolilla” vaan ajaa reilusti ja rehdisti työväen asiaa, silloin puolueen ja sen johdossa olevien henkilöiden kannatuskin säilyy vakaana.
Vaalien toinen kierros on pian edessä, siinä ehdokkaina ovat ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saaneet Sauli Niinistö (kok.) ja Pekka Haavisto (vihr.).
Niinistö on osoittanut edustavansa kovia arvoja, joka erikoisesti tuli esiin silloin, kun hän toimi Lipposen hallituksessa valtiovarainministerinä. Hän on osasyyllinen moniin heikompiosaisia sortaviin ja hyväosaisia suosiviin ratkaisuihin.
Vaalikeskustelujen yhteydessä hänestä on muodostunut sellainen vaikutelma, ettei hän vastaa tehtyihin kysymyksiin suoraan, vaan kiertelee asian ympärillä.
Niinistön vaalirahoituskin perustuu suurelta osin rikkaiden antamiin lahjoituksiin, joka todistaa, ettei hän ainakaan työväen asialla ole, vaikka vaalimainoksissa sellaista vihjailee.
Toisena ehdokkaana oleva Haavisto puolestaan vaikuttaa ihmisyyttä ja ihmisarvoja puolustavalta henkilöltä, jolla riittää myötämielisyyttä myöskin heikompiosaisia kohtaan. Lisäksi hän paneutuu asioihin perusteellisesti ja selvittää ne ymmärrettävästi ilman kiertelyä.
Haavisto on sovittelunhaluinen, joka on presidentin tehtävissä erittäin hyvä ominaisuus. Hänellä on sovittelutehtävissä laaja kansainvälinen kokemus eikä hänen vaalikampanjansa ole rikkaiden rahoittama, joka todistaa, ettei hän ole heidän etujen ajaja.
Vaalien toisella kierroksella on siis tavallaan vastakkain rahanvalta ja ihmisyys. Toivottavasti ihmisyys voittaa.
Viljo Häkkinen
Äänekoski