Miksi ihmisten pitää muuttaa, vaikka entinen koti on kuin unelma? Varmaan kaikki, jotka ovat muuttaneet lapsuudenkodista nuorena, tietävät tunteen, kun astuu uuden kodin portaille ja miettii, että muutto oli virhe. Iso virhe. Se tunne, kun tajuaa, että uusi talo ei tunnukkaan kodilta.
Muutin neljännen luokan talvella uuteen kotiin ja olen katunut muuttoa siitä asti. Se ei vieläkään tunnu kodilta. Jopa isosiskoni on samaa mieltä. Uusi talo on toki hieno, ja paljon isompi ja avarampi kuin entinen. Siellä on enemmän huoneita ja helppohoitoinen piha. Silti en pidä siitä. Vanhempani taas ovat onnensa kukkuloilla, vaikkakin olen varma, että he jossain mielensä sopukoissa katuvat muuttoa. Myönnän, että uusi talo saattaa teoreettisesti olla parempi paikka asua, mutta se ei muuta mielipidettäni. Nykyinen ”koti” on vain talo, entinen oli koti.
Vanhemmat, tajutkaa, että muutto hyvästä kodista toiseen on aivan turhaa ja tyhmää. Lapset kärsivät. Jos entinen koti on hyvä, miksi muuttaa?
