Julkiseen keskusteluun maassamme on pesiytynyt kestoaihe ihmisten eläkeiästä ja sen korottamisesta. Työnantajien edustajat vaativat eläkeiän korottamista.
Työntekijöitä edustavat työmarkkinajohtajat vuorostaan tyrmäävät eläkeiän nostamisen esimerkiksi 70 ikävuoteen. Siksi, että nykyinen järjestelmä antaa jokaiselle työssä käyvälle vapauden valita siirtymisen työstä eläkkeelle 63-68-vuotiaana.
Olennaista keskustelussa ei ole vain ihmisen ikä. Mielestäni yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää on puhua ihmisen toiminta- ja työkyvystä tässä yhteydessä. Liian moni suomalainen joutuu tänäkin päivänä lähtemään työhönsä vajaakuntoisena ja uupuneena. Paljon on myös niitä, joiden tulisi päästä eläkkeelle virallista eläkeikäänsä aikaisemmin, koska he ovat pysyvästi menettäneet työkykynsä.
Mielestäni työssä jaksamiseen ja työhyvinvoinnin edistämiseen on panostettava. Se palautuu kohentuneena työkykynä ja tuottavuutena.
On virheellistä vaatia työurien pidentämistä yksinomaan eläkeikää korottamalla. Pikemminkin tekoja tarvitaan työurien pidentämiseksi niiden alkupäästä. Nuorten koulutus ja työelämän tarpeet on kytkettävä kiinteämmin toisiinsa.
Toki tässä asiassa on edistytty viime vuosina. Nuorille on taattava ensimmäinen työpaikka heti opinnoista valmistumisen jälkeen.
Mitä muutoin tulee eläkeiän korottamiseen, Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola nosti kissan pöydälle (Ksml 22.8.): "EK:n herrojen vaateet eläkeiän nostamisesta ovat epäuskottavia, koska he itse kyllä usein lähtevät kiireen vilkkaa eläkkeelle 60 vuoden paikkeilla." Päätoimittaja väitti herrojen puhuvan pehmoisia. Tähän on lukijan helppo yhtyä.
Mielestäni eläkeikää ei tule korottaa vaan pitää se nykyisellään yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Palomiesten eläkeikä on palautettava tasolle, jolla se oli ennen vuoden 2005 eläkeuudistusta. Palomiesten fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen vaativat työtehtävät mm. tulipalo-, katastrofi- ym. poikkeusolosuhteissa on perusteltua ottaa huomioon ammattikunnan eläkeikää määriteltäessä.
