Mielipideilmaisu on kiivastunut kautta aikojen vähemmistön etsiessä tasavertaisuutta ihmisyhteisöissä.
Ei ole paljoa eroa, onko kysymys sukupuolisesta, eettisestä, uskonnollisesta tai poliittisesta erilaisuudesta. Lähes aina kun vähemmistö pyrkii nostamaan arvojaan samalle tasolle enemmistön kanssa, se nimetään provokaatioksi tai populismiksi. Enemmistönhän ei juurikaan tarvitse käyttää provokaatiota mielipiteensä esille tuomiseksi. Enemmistön arvojen jyrkkää kyseenalaistamista kutsutaan puolestaan kapinoinniksi tai äärimmillään terrorismiksi.
Erilaisuutta pelätään. Erimielisyyden puhkeamista riidaksi ei osata liennyttää. Vain marginaalinen osa ihmisistä on mieleltään vastaanottavainen uusille aatteille ja perinteistä poikkeaville ajatuksille.
On kuitenkin mitä todennäköisintä, että poikkeavuudet entisestään lisääntyvät. Uusia aatteita voidaan parhaiten hyväksyä nimeten ne perinteitä kunnioittaen. Miksi kaikki erilaisuudet edes haluttaisiin naamioida samaan kaapuun?
Helsingin Pride-paraatissa tapahtunut kaasuisku on ymmärrettävissä inhimillisesti kuten paraatin järjestäminenkin, mutta liennytyksen sijaan erilaisuudesta tehdään poliittisia syöttejä äänestäjille. Mielipiteitä esitetään puolueiden nimissä, vaikka ne ovat henkilökohtaisia eivätkä liity poliittiseen ideologiaan. Poliittinen erilaisuus on puolestaan aina pyritty eliminoimaan varsin epämääräisin perustein.
Puolustamme jääräpäisesti sitä minkä olemme omaksuneet ja pyrimme eliminoimaan erilaisuuden. Olisiko yhdenmukaistamiselle olemassa vaihtoehtoa?
Jos avioliitto on mielletty miehen ja naisen väliseksi suhteeksi, jonka merkittävin tarkoitus lienee suvun jatkaminen, niin miksi sotkea selvää käsitettä? Erilaiset parisuhteet voi nimetä ymmärrettävämmin omilla nimillään, kuten aikanaan avoliittokin. Erilaisissa parisuhteissa eläville voi sallia laillisia oikeuksia adoptioon tai yhteiskunnallisiin etuuksiin, erilaisuuden virallisesti nimeten ja hyväksyen.
Tasapäistämisen tauti vaivaa ihmisyhteisöä. Erilaisuus yritetään poistaa silmistä ja mielestä. "Kerjäläiset pois kaduilta" konstilla millä hyvänsä. Rikolliset vankilaan loppuiäkseen.
Uskonnollisia ja poliittisia ryhmiä vaivaavaa vääräuskoisuuden pelkoa ei hevin pystytä poistamaan. Olettamuksensa vankina olevan on vaikea omaksua uutta. Pettymys itseä kohtaan on pelottava ja epämiellyttävä kohdata.
Väkivallaton mielenilmaus, tavalla tai toisella toteutettuna, on useimmiten tarpeellinen tekemään vähemmistön mielipidettä tai erilaisuutta ymmärrettävämmäksi. Jos erilaisuutta ei tunnusteta tai se jopa kielletään, syntyy mielenosoituksia.
Erimielisyyden kärjistyessä provokaatio lisääntyy muuttuen väkivallaksi tai terrorismiksi. Aggressiivisin ja tuhoisin erimielisyyden sevittelytapa on sota. Ihmiskunnan sotainen historia ymmärrettäköön, mutta vanhojen tapojen mukaisesti ei pidä enää erilaisuutta kohdattaessa toimia.
