Jätän kunnallisneuvos Otto Minkkisen omasta takaa keksimät tulkinnat Aksel Gallénia suksilla esittävän tunnetun valokuvan varjoista ja Niiniveden näkymisestä tässä käsittelemättä (Ksml 9.3.). Niin teen myös aiheeseemme kuulumattomalle Purren valitus -maalaukselle. Keskityn vain Minkkisen esiin nostamaan Kallela-kirjan sitaattiin (s. 90), josta aukeaakin hyvä lähdekriittinen harjoitustehtävä.
Aksel Gallén saneli muistista Kallela-kirjan vuonna 1923. Minkkisen lainaamassa kohdassa taiteilija puhuu kevään 1906 ilveksen hiihdännästä - Konginkankaalla. Ei siis Suolahdessa.
Kietoudumme siihen problematiikkaan, mikä näkyy myös Gallénin jälkikäteen tauluihinsa tekemissä signeerauksissa. Onko saneltaessa ollut kyse muistiaineksen sekoittumisesta, epäselvyydestä mitä tulee vanhoihin kuntarajoihin vai taiteilijalle ominaisesta suurpiirteisyydestä? Kallela-kirjassa on muualtakin Suomesta esimerkkejä "väljistä" paikannuksista. Eräskin piirros paikannetaan Sääksmäen Kalvolaan! Nehän ovat kaksi eri pitäjää.
Minkkisen lainaamassa Kallela-teoksen kohdassa taiteilija kertoo, miten hän hyvästeli isäntää, joka kutsui hänet toistamiseenkin taloonsa. Talo ei muun lähdetietämyksen valossa voinut olla muu kuin Suolahden Kirppula, jonka sivurakennuksessa Gallén vankan lähdeaineiston mukaan vierailunsa ajan asui.
Gallén ja isäntä (Aleksi Kirppula) puhuivat hyvästeltäessä ainutlaatuisesta kelohonkapaikasta ja sen säilyttämisestä. Kelohonkapaikan on täytynyt olla Suolahden Kirppuvuorella, missä Gallén maalasi Hiiltynyt (Palanut) kelo -teoksen 1906. Kirppuvuori sijaitsi Kirppulan talon maalla, joten talon isännällä oli valta luvata kelohonkien säilyttäminen.
Joudumme väistämättä Onni Okkosen Gallen-Kallela-elämäkerran (1949, 1961) lähdekriittiseen tarkasteluun, koska Okkonen käsittelee kuvin Palanut kelo -maalausta ja sen syntyä. Teoksessa on julkaistuna sekä mustavalkoinen kuva maalauksesta että varmuudella Ahoniuksen ottama valokuva samasta kelosta ympäröivässä maisemassa. Mutta Okkonen paikantaa valokuvan virheellisesti Konginkankaalle. Virhe paljastuu tarkasteltaessa valokuvaa sisäisen lähdekritiikin keinoin.
Ensinnäkin Kirppuvuorella käyneelle taustamaisema on tutunoloinen. Näkyy Suojärvi ja sen takana Möttösen talon seutu (nykyinen Suojarinteen alue). Toiseksi: Okkosen julkaisemaa valokuvaa verrattaessa Rudolf Ahoniuksen samana ajankohtana Kirppuvuorelta ottamaan toiseen kuvaan, joka on Vanhan Äänekosken Kotiseutuyhdistyksen arkistossa, huomataan taustamaiseman yhdennäköisyys. Vertailukuvassa etualalla näkyvät Gallénin suksenjäljet.
Täten, vain lähteitä kriittisesti tarkastellen, niitä toisiinsa vertaillen, kuva Gallénin Suolahteen keskittyvästä ilvesjahti-, hiihtely- ja maalausretkestä kirkastuu ja oikenee. Tiedot eivät ole uusia, kuten Minkkinen väittää. Ne ovat ehkä konginkankaalaisille niin uusia, että todeksi eletty myytti kipeällä tavalla rikkoutuu.
