Kävin marjassa. Päivä meni. Sain yhden ämpärillisen mustikoita, muutaman hirvikärpäsen ja selkäni kipeäksi. Ja häpesin syvästi olla suomalainen! Hunajaisilla mainoksilla on Suomeen houkuteltu tuhatkunta thaimaalaista. Matkat, ruoka, asuminen kattaakseen heidän on poimittava yli 60 päivää peräkkäin ainakin kolme ämpärillistä mustikoita tai rahallisesti vastaava määrä muita metsämarjoja. Ohhoh! Suoritus joka ohittaa maratonit mennen tullen. Huomioon ottaen myrskyt ja sateet, suonenvedot, kaatumiset, säryt, ja sen että tyhjiäkin marjapaikkoja yli 60 päivän aikana eteen varmasti tulee, tehtävä on mieletön. Ja kaiken kruunaa kielimuuri. Poimijalla ei ole aikaakaan tulla ymmärretyksi, kiire pakottaa metsään. Yksi thaimaalainen on jo tässä sodassa eksynyt ja kuollut. Nyt tarttis tehdä jotain! Rikosilmoituskaan ei ole kaukana.
Lähdön hetkellä lentokentällä, poimijoille olisi annettava täytettäväksi thai-kielinen kyselykaavake oleskelusta Suomessa. Näin selviäisi viimeinen totuus ilman harhautuksia. Miten metsäretki Suomeen onnistui ja miltä tuntui. Kenen meistä suomalaisista on velvollisuus toimia? Keneltä löytyy empatia-nappi painettavaksi? Sopiva viranomainen, kuka lie, ei tunnu tunnistavan itseään.
