Ministeri Anne Holmlundin päätös hätäkeskusten yhdistelystä epäilemättä perustuu päteviin lausuntoihin, mutta olisiko sittenkin jotakin unohtunut.
Yksi peruste kolmen sisämaakaupungin keskuksien sulauttamisille rannikkokaupunkien laitoksiin on sikäläinen meren tuntemus. Osa hätäpuheluista tulee merialueelta ja maakravuthan eivät ymmärrä oloja siellä. Tarvitaan siis paikallistuntemusta. Sisämaan paikallistuntemuksella ei ole merkitystä, tietotekniikkahan sen korvaa. Mitä tehdään sitten, kun tietokoneet kaatuvat tai paikkajärjestelmä ei ole ajan tasalla?
Toinen peruste on suuruuden tuoma etu. Soittajat eivät jää langalle roikkumaan, kun tarjolla on riittävästi päivystäjiä vastaamaan. Unohtuiko, että myös soittajia on enemmän? Vai onko tarkoitus lisätä päivystäjien kokonaismäärää nykyisestä? Ruuhkatilanteessa voidaan soitto ohjata jollekin muulle keskukselle. Paikallisuushan ei ole tärkeää. Eikö nykyisten "pienten" keskusten aikana olisi voitu toimia samoin?
Joku "asiantuntija" esitteli laskelman, jonka mukaan säästöä syntyy. Miten? Henkilökuntaa ei ole varaa vähentää, jos palvelu- eli siis turvallisuustaso halutaan säilyttää. Tekniikkaa tietenkin pitää uusia kehityksen kehittyessä. Mutta niin pitää uusissa maksikeskuksissakin. Ettei vain kävisi kuten niin monessa muussakin näennäissäästössä, että kustannukset nousevat ja palveluntarjonta heikkenee.
Keskusten yhdistelyssä epäilyttää myös toimintavarmuus. Mitä vähemmän hätäkeskuksia on, sitä pahemmin vaikuttaa yhden lamauttava toimintahäiriö. On turha kuvitella, että tekniikka olisi tulevaisuudessa yhtään sen varmempaa kuin nykyisin.
