Väestön liikunnan harrastamista on pyritty lisäämään sadoilla erilaisilla terveyden edistämishankkeilla. Suomalaiset harrastavatkin vapaa-ajallaan enemmän liikuntaa kuin koskaan ennen. Silti suomalaiset eivät liiku tarpeeksi, sillä lisääntynyt vapaa-ajan aktiivisuus ei pysty kompensoimaan liikunnan vähenemistä sekä työssä että arjessa. Lisäksi liikuntaneuvonta ei tavoita tai vaikuta juuri niihin, jotka liikunnasta eniten hyötyisivät.
Vapaa-ajan liikunta on siirtynyt kalliisiin kuntokeskuksiin, jotka edellyttävät maksukykyä ja sitoutumista. Perinteinen suomalainen hyötyliikunta, kuten esimerkiksi marjastus ja pihatyöt, houkuttelee lähinnä ikäihmisiä.
Mikä sitten saisi ihmiset liikkumaan? Tanskalaistutkimuksessa selvitettiin syitä, miksi ihmiset pyöräilivät työ- ja vapaa-ajan matkansa. Yksi sadasta pyöräili parantaakseen suorituskykyään ja muutama parantaakseen terveyttään. Kumpikaan ei siis ollut kovin kummoinen motivaattori. Sen sijaan vajaa viidesosa ilmoitti pyöräilevänsä siksi, että se on halpaa ja lähes 70 prosenttia siksi, että pyöräily on helppo, nopea ja mukava tapa päästä paikasta toiseen.
Arkiliikkumisen hinta, helppous ja hauskuus riippuvat monesta eri tekijästä. Asuinalueiden kaavoitus ja turvallisuus, kauppojen ja palvelujen sijainti sekä pyörätieverkosto ja sen kunto ovat avainasemassa, kun ihmiset tekevät liikkumisratkaisujaan.
Työmatkaliikuntaan vaikuttaa myös työn kuormittavuus, mahdollisuus säilyttää vaatteita ja peseytyä töissä sekä joukkoliikenneyhteyksien hinta, aikataulut, mukavuus ja esimerkiksi mahdollisuus ottaa pyörä linja-autoon.
Liikkumattomuuden hinta on kova sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Inaktiivinen elämäntapa lisää riskiä sairastua mm. sydän-ja verisuonitauteihin, osteoporoosiin, masennukseen ja syöpään. Lisäksi liikkumattomuus altistaa lihavuudelle, joka kasvattaa sairastumisriskiä entisestään.
Liikkumattomuus altistaa myös insuliiniresistenssin syntymiselle, mikä puolestaan johtaa usein tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen. Vajaalla puolella 45-74 -vuotiaista miehistä ja joka kolmannella naisella on aikuistyypin diabetes tai sen esiaste.
Jos mikään ei muutu, arvioiden mukaan vuonna 2020 Suomessa on diabeetikkoja jo 2 miljoonaa. Liikuntaa lisäämällä voidaan tehokkaasti viivästyttää tai estää tyypin 2 diabeteksen puhkeaminen.
Terveyden ja suorituskyvyn lisäksi liikunta parantaa myös elämänlaatua ja mielialaa sekä lisää sosiaalista hyvinvointia.
Kolmen hoon periaate eli halvan, helpon ja hauskan arkiliikunnan mahdollistaminen tarkoittaa käytännössä poliittisia päätöksiä, joilla varmistetaan riittävä rahoitus joukkoliikenteelle ja kevyen liikenteen väylien lisääminen ja kunnostaminen. Terveysmenojen hillitsemisen näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää varmistaa henkilöstö- ja tilaresurssit erilaisten riski- ja erityisryhmien liikuntaa varten sekä tukea tutkimusta, joka etsii keinoja liikkumattomien motivoimiseksi terveytensä edistämiseen.
ELINA SILLANPÄÄ LitM, tohtorikoulutettava Kunnanvaltuutettu (vihr.) Laukaa
