Inflaation määritelmä

Tarkennettakoon, että klassisella taloustieteellä tarkoitin nimenomaan itävaltalaista koulukuntaa.

Jos joku jäi kaipaamaan kirjoituksestani puuttuvia konkreettisia toimenpiteitä, niin tässä tulee:

1) Keskuspankkien laillistetun petoksen eli uuden rahan tekemisen kieltäminen. Kun antiikin ruhtinaat halusivat hieman ylimääräistä valuuttaa, he raapivat veroina kannetuista kolikoista ohuen siivun pois ja sulattivat ja löivät siivuista uusia kolikoita. Tämä oli selvästi petos. Nykyisin sama petos on huomattavasti helpompaa, koska setelit ja kolikot eivät kevene kun niitä tehdään lisää tai niitä lisätään bitteinä tileille. Rahamarkkinat tulisikin vapauttaa kilpailulle, mikä todennäköisesti johtaisi hyödykepohjaisten (kuten kulta ja hopea) rahojen nousuun.

2) Pankkien laillistetun petoksen eli olemattoman rahan lainaamisen kieltäminen. Nykymaailmassa pankeilla on osittainen kassavarantovelvoite (fractional reserve banking), eli ne voivat lainata ulos enemmän rahaa kuin niillä on talletuksia sisällä, ts. ne voivat lainata olematonta rahaa tai lisätä uusia bittejä lainatileille. Jos asuntolainat nostettaisiin käteisenä, käytännössä pankki joutuisi painamaan väärää rahaa. On siis selvää, että pankeilla tulisi olla täysi kassavarantovelvoite (full reserve banking), jolloin ne voisivat lainata asiakkailleen vain toisilta asiakkailta saatuja talletuksia.

"Vaikkakin arkikielessä inflaatiolla tarkoitetaan lähes aina hintojen nousua, klassisessa taloustieteessä se tarkoittaa rahan määrän kasvua. Hintojen nousu puolestaan on välttämätön seuraus inflaatiosta, mikä osaltaan selittää termien sekoittumisen."

Marx`ilaisittain esitettynä sama   VM=TP  (M on rahan määrä, V sen kiertonopeus/T on tavaramäärä ja P hintataso).

Esimerkiksi; jos liikkeellä oleva rahamäärä (sähköinen!) kasvaa, eikä markkinoilla oleva tavaramäärä vastaavasti lisäänny, laskee rahan arvo (inflaatio).  Sama lopputulos on seurauksena, jos rahan kiertonopeutta lisätään, mutta näinä "sähköisen rahan" aikoina se lienee pois suljettu.

Inflaatio tai ei, mutta pienelle kuluttajalle tämä nykytilanne näkyy kyllä enemmänkin rahan devalvaationa.

Tuotteiden hinnat nousevat siihen tahtiin, että on parempi maksaa päivittäiset ostokset aina pankkikortilla, kun käteisrahaa ei osaa enää varata tarpeeksi mukaan. On toki outoa, että ollaan huolissaan hintojen noususta ja pelotellaan kasvavalla inflaatiolla, nostetaan korkoja,  mutta samalla kuitenkin kuluttajien ostovoima kääntyy jyrkkään alamäkeen, mikä inflaatio se sellainen on?

Euroopan keskuspankki on nyt ensimmäistä kertaa todellisessa testissä. Euroalue on saanut paistatella päivää yleisen talouskasvun varjossa, mutta kun Yhdysvallat alkaa taas toistaa 1920-luvun tapahtumia, niin euro kaatuu ryminällä. Yhteinen hyvä on myös yhteinen paha. Öljy on kultaakin tärkeämpi tuote. Vaikka öljyn kulutus euroopassa ja Yhdysvalloissa hiipuu, niin se ei välttämättä tarkoita, että hinta laskisi. Öljyn hinta nousee, koska sijoittajat siirtävät rahaa osakemarkkinoilla aina sinne missä on paras tuotto. Öljy on siis myös sijoitus. Ja Kiina, sekä Venäjä pitää huolen, että meidän säästämät öljytipat kyllä tulee käytetyksi.

Ruoka kallistuu toki, koska elintaso on kasvanut 2000-luvulla yleisen talousnousun mukana myös keskiluokassa ja alemmassa keskiluokassa. Biopolttoaineet on toinen ongelma, ja se omalta osalta korostaa maapallon energian kulutuksen jatkuvaa kasvun tarvetta, kukaan ei puhu säästöistä, vain korvaavista energialähteistä, eli yleinen kulutus ei saa laskea.

Mutta kuluttajalle, joka kantaa harteillaan asuntolainaa ja kulutusluottoja sekä tuskailee kallistuvaa ruokaa sekä energiaa, on aivan sama mitä termiä käytetään nykyisestä tilasta käytetään. Mutta kun euroopan keskuspankki  ottaa käyttöön inflaationtorjuntakeinot, koronnostot, niin se saa kyllä kiroilemaan. Viimesyksyn inflaatiopalkankorotukset olivat kyllä aika lyhytvaikutteiset kuluttajalle.

Oli hyvä, että täsmensit kirjoitustasi: kyse on siis erään koulukunnan (talous)mallista. Siinä näyttävät syyt ja seuraukset menneen suloisesti sekaisin. Sikäli teoria on oikeassa, että setelirahoituksella on inflatorinen vaikutus, mutta on vallatonta olettaa se inflaation primääriseksi liikkeellepanijaksi.

Lyhyellä aikavälillä hintataso on annettu; tuottajat - laveammin tuottajaketjut - nostavat hintojaan riippumatta liikkeellä olevan rahan määrästä. Juuri tällä hetkellä tuo on näkynyt korostetusti energian ja ruuan hinnan nousuna. Koska molemmat ovat vieläpä välttämättömyyshyödykkeitä, eivät markkinat pysty antamaa vastavoimaa hinnannousulle, käytännössä alentamaan ko. tuotteiden menekkiä. Lyhyellä aikavälillä rahamäärä kuitenkin pysyy vakiona, mikä tuon teorian mukaan tarkoittaisi 0-inflaatiota. Teoria ja käytäntö siis lyövät toisiaan korville.

Kun rahan määrä on vakio, kasautuu se energian ja ruuan tuottajille - tai ainakin omaa hintatasoaan nostaneelle välitysketjun osalle. Kuluttajille jää vastaava määrä vähemmän käytettäväksi muuhun kulutukseen. Jos liikkeellä olevan rahan määrää - käytännössä lyhyellä aikavälillä keskuspankkivelkaa - ei lisätä, on muutaman tuoteryhmän hinnannoususta seurauksena muitten tuoteryhmien kysyntälama. Erityisen huonoksi tilanne muodostuu silloin, kun hinnannousu tapahtuu tuontihyödykkeissä ja vastaavasti käytetäviisä oleva rahamäärä joudutaan tasaamaan kotimaisten hyödykkeitten kulutusta vähentämällä. En usko liberaalejakaan niin liberaaleiksi, että tuollainen markkinatilanne olisi heidän toiveittensa mukainen.

Nk. aitamalli toimii yhtä hyvin yksilö-, perhe-, kaupunki-, maakunta- ja valtiotasolla. Jos rahaa kulkeutuu "aidan" toiselle puolelle enemmän kuin sieltä tulee "aidan" sisäpuolelle, köyhtyy yksilö, perhe, kaupunki jne. Kokoomus ja erityisesti libertaristit eivät ole tuota aitamallia hyväksyneet uskoakseni nimenomaan siitä syystä, että se osoittaa konkreetisti ja helposti ymmärrettävästi, miten eri talousratkaisut vaikuttavat yksittäiseen kansalaiseen, perheeseen, kansalaisryhmään, talousalueeseen jne.

Niin näkyy, sillä juuri sitä inflaatio (rahan määrän lisääminen/lisääntyminen) nimenomaan on, rahan devalvaatiota eli arvon alentumista. Rahamäärän lisääntyminen johtaa jollain aikavälillä (ei välttämättä heti, nopeus vaihtelee) samansuuruiseen lisäykseen tuotteiden hinnoissa, jolloin suurempi määrä rahaa on saman arvoinen kuin pienempi määrä aiemmin eli samalla rahayksiköllä saa vähemmän kuin ennen. (Paperi)rahalla itsessään ei ole käytännössä mitään arvoa, ainoa arvo on hyödykkeillä.

Raha on kuitenkin vain ja ainoastaan vaihdon väline, joka mahdollistaa sen, että esimerkiksi levyseppähitsaajan ei tarvitse mennä appelsiinikauppaan neliömetrin metallilevyn kanssa neuvottelemaan kauppiaan kanssa vaihtokaupasta. Vaikka rahan määrä lisääntyisi kuinka, varallisuus ei lisäänny lainkaan, ellei myös tuottavuus kasva.

Vastaan nopeasti vain lainaamaani kohtaan, sillä se osoittaa täydellisesti kuinka pihalla koko näkemyksesi on.

Koska (paperi)raha on vain paperia, sillä ei itsessään ole mitään käytännön arvoa. (No, voi sillä pyyhkiä jotain tai siitä voi teoriassa tehdä uusiopaperia, jonka voi myydä, mutta yksittäisen setelin kohdalla sellainen arvo on lähes mitätön. Kolikoiden kohdalla arvo on ehkä vähän parempi, sähköisen rahan kohdalla taas ei sitäkään vähää.)

Jos siis energian ja ruoan tuottajat ottavat maksun vastaan tuotteistaan, mutta eivät käytä saamaansa maksua edelleen mihinkään, he ovat käytännössä luopuneet tuotteistaan ilmaiseksi! Rahalla (maksulla) on arvoa vain, jos sillä hankkii jotain muuta. Et sinäkään tee töitä sen vuoksi, että voisit kerätä patjasi alle ison pinon seteleitä, vaan jotta voisit palkallasi hankkia jotain sellaisia hyödykkeitä mitä et voi tai et osaa tehdä itse. Myyt siis aikaasi ja työpanostasi ostaaksesi jotain muuta, ja raha toimii tässä välissä vain vaihdon välineenä. Sama koskee täysin myös energian ja ruoan tuottajia.

Käsitys on sinun, ei minun. Ja jos se on sinunkin mielestä pilessä, niin älä minua siitä syytä.

Eivät esimerkiksi öljyntuottajat minun käsitääkseni saamiaan rahoja rahoina varastoi, Ne investoidaan, esimerkiksi kiinteistöihin, joko suoraan tai lainojen kautta. Sillä taas ei ole mitään välitöntä vaikutusta kulutushyödykkeitten hintoihin. Välillisesti kylläkin: eivät he siinäkään diakoniaa harjoita, vaan odottavat saavansa tuoton, joka ylittää heidän sijoituksensa arvon. Kansankielellä sitä kutsutaan voitoksi. Se puolestaan tarkoittaa korkeampia vuokria ja sitä kautta suurempia kustannuksia kulutushyödykkeitten tuottajille ja jakeluportaille, mikä sinällään kohottaa kulutushyödykkeittenkin hintoja.

Tuon setelirahoituksen vaikutusta vosit arvioida esim. sillä, lisätäänkö ensin liikkeellä olevan rahan määrää, joka sitten nostaa hintatasoa, vai lisätäänkö liikkeellä olevaa rahan määrää talouskasvun - sisältää myös hintojen kohoamisen - kompensoimiseksi. Jälkimmäisessä liikkeellä oleva rahan määrä ei ole inflaation aiheuttaja, vaikka yleisten talousteorioiden mukaan onkin väistämätöntä. Muussa tapauksessa on rahan kiertonopeutta kasvatettava.

Siis mitäh?! Sinä sanoit, että "[k]un rahan määrä on vakio, kasautuu se energian ja ruuan tuottajille", en suinkaan minä, eikä itävaltalainen koulukunta. Kyseisestä eilisestä klo 12:20 kirjoituksestasi ei millään tavoin käy ilmi, että tulkitsisit minua tai referoisit itävaltalaista koulukuntaa, vaan tekstin voi ymmärtää vain niin, että sinä teet omia johtopäätöksiäsi esittämästäni asiasta. Nämä sinun johtopäätöksesi/analyysisi olivat väärässä, eivätkä ne millään tavoin edustaneet minun käsityksiäni. Älä siis edes yritä kääntää asiaa päinvastoin.

Mitä tulee varsinaiseen asiaan, niin totta kai raha kiertää koko ajan. Tuottajilla on (lähes) aina myös menoja, jotka katetaan tuotoista. Voittojakaan ei lepuuteta roopeankkamaisissa laareissa, vaan ne joko sijoitetaan suoraan tai talletusten muodossa epäsuorasti. Tällöin rahan määrän pysyminen vakiona ei aiheuta sen kasaantumista kenellekään.

Investointien lisääntyminen esimerkiksi kiinteistömarkkinoille ei lisää asuntojen vuokria, vaan lisää kiinteistöalan kilpailua, parantaa kiinteistöjen tasoa ja parhaimmassa tapauksessa pudottaa heikoimmat yrittäjät pois pelistä. Kaikella tällä on myönteinen vaikutus kuluttajiin: he saavat laadukkaampaa asumista pienemmällä vuokralla. Lisäksi heikoimpien yrittäjien epätehokkaasti käyttämät resurssit vapautuvat muuhun tehokkaampaan käyttöön, mikä parantaa laatua ja alentaa hintaa jollain muulla alalla.

Muuten, mitä tulee itävaltalaiseen koulukuntaan, niin se nyt vain sattuu olemaan ainoa taloustieteen lukuisista koulukunnista, joka on ennustanut nykyisen taloustilanteen oikein jo vuosikausia sitten. Se kertoo syyt sille, miksi olemme tässä jamassa ja miksi talous tulee vielä väistämättä huonontumaan. Yksi keskeinen, ellei jopa tärkein tekijä on inflatorinen rahapolitiikka. Se, että keskuspankit pumppaavat markkinoille jatkuvasti lisää likviditeettiä eli lisää rahaa, voi korkeintaan viivästyttää ja pahentaa edessä olevaa kuplan puhkeamista. Nyt ei muuten ole hyvä hetki ottaa lisää lainaa...

Sitaatti sinun kirjoituksestasi:   "Jos siis energian ja ruoan tuottajat ottavat maksun vastaan tuotteistaan, mutta eivät käytä saamaansa maksua edelleen mihinkään, ..."

Tuon teesin ympärille rakensit koko edellisen "vastauksesi". Ja pieleen meni, koska oletamuksesi - jonka vieläpä pistit minun suuhuni - on totaalisen pielessä.

Pieleen men tälläkin kerralla: olettamuksesi, että jokainen sijoittajien investointi esim. kiinteistöalalle olisi uusinvestointi. Suurin osa on olemassa olevien kiinteistöjen omistuksen uusjakoa. Ja hinta nousee kullakin kierroksella, koska edellinenkin omistaja haluaa tuottoa omalle sijoitukselleen.

Minkähän tilanteen tuo koulukunta on pystynyt _ennustamaan_ oikein? Hyvällä arvauksella saattaa päätyä oikeaankin tulokseen. Esimerkiksi ruuan hinnannousu viimeisen vuoden aikana n. 10%, poltoaineitten 20-30%. Kumman se _ennusti_ oikein? Jos tuo on johtunut rahan määrän lisääntymisestä, niin sitä lienee lisätty 10, 20 tai peräti 30% - mikä niistä? -, muussa tapauksessa olettamus syy-seuraus -suhteista on väärä. Yleisesti kuitenkin hinnat ovat nousseet 0-5% ja keski-inflaatioksi lasketaan n. 4%.

Teorialta, että inflaatio johtuu rahan määrän lisääntymisestä, putoaa pohja pois. Arvioitiinpa teorian toimivuutta millä mittarilla tahansa - yleinen hintakehitys, ruuan hinta, energian hinta -, niin aina muitten osalla hinnan muodostus on johtunutkin jostakin muusta kuin rahan määrän lisääntymisestä.

Inflaatio on se mikä nälkiinnyttää meitä syrjäytettyjä pitkäaikaistyöttömiä yhä vaan pahemmin, varsinkin kun toimeentulotuki on koko ajan enemmän ajastaanjäänyt, teholtaan ja tasoltaan, ei tarpeeltaan.

mauno voutilainen
 

Eikös se Maunun illallinen ole ilmainen, kuin kaimallaan. Nolla lie kai nolla vaikka kuka laukkais ja minne.

Vaan eikö lie myös niin, että jos ei varsin zimbabvessa asuta, niin inflaatiosta kärsivät eniten juuri rikkaat, kun omaisuus ei jaksa pysyä hyödykkeiden perässä. Kädestä suuhun köyhät senkun porskuttaa. Niinpä ovatkin Niinistötö ym pankiirit ottaneet juuri inflaation silmäteräkseen. Mutta miten sitä suomessakin hoitaa kun ollaan jaettu rahapolitiikat, vai mitä ne nyt on, ejuun tasolle. Mitä se nyt mihinkään liittyy, ja kunnallispolitiikkaan... Veronkevennyksetkin lisää rahan määrää kansantaloudessa ja johan laukkaa ratsu reima...

Veronkevennykset eivät lisää rahan määrää, koska kyse on ainoastaan siitä, että julkinen sektori antaa kansalaisten pitää hiukan enemmän omia rahojaan itsellään. Verot menevät valtiolle ja kunnille eivätkä poistu kansantaloudesta.

Kaikkialla inflaatiosta kärsivät käytännössä eniten köyhät, niin Zimbabwessa kuin täälläkin. Zimbabwen räikeässä hyperinflaatiossa se vain korostuu, mutta samanlaista se inflaatio on ilman hyper-etuliitettäkin, pienempää vain. Lainaan seuraavassa esimerkkiä Henry Hazlittin mainiosta Economics in One Lesson -teoksesta. (Esimerkki on hyvin yksinkertaistettu eikä ota esimerkiksi mitään EU-näkökulmia huomioon. Mainittu valtio on kuvitteellinen. Lisäksi vedän tämän ulkomuistista, joten Hazlittia ei pidä syyttää, jos muistin väärin. :-))

Olkoon kansantaloudessa neljä ryhmää, A, B, C ja D. Jokaisella on oma tulotasonsa, mutta merkitään jokaisen tulotasoa alkutilanteessa indeksiluvulla sata. Sitten valtio aloittaa vaikkapa suuren rakennusprojektin, jota se ei jostain syystä halua rahoittaa normaalisti lainalla tai verotuloilla, vaan päättääkin keskuspankin kautta painaa lisää kansallista paperivaluuttaa, jolla maksaa rakennusprojektin.

Edustakoon ryhmä A rakennusteollisuudesta tulonsa saavaa kansanosaa. Koska valtion käynnistämä suuri rakennusprojekti edustaa rakennusteollisuudelle kohonnutta kysyntää, ja vieläpä maksukysyistä sellaista, ryhmän A tulotaso kohoaa nopeasti 40% eli indeksilukuun 140. Ryhmällä A on nyt huomattavasti kohonnut ostovoima, mikä kohottaa kulutustuotteiden kysyntää ja siten niiden hintoja. Hinnat nousevat aluksi vaikkapa 10% eli kuluttajahintaindeksi nousee arvoon 110.

Ryhmä B edustaakin kulutustuotteiden piiristä tulonsa saavia. Lisääntynyt kysyntä ja hintojen nousu nostaa heidänkin tulotasoaan. Oletetaan että kilpailu on kovaa ja voittomarginaali ei muutu nousseista hinnoista huolimatta, vaan nousu menee työntekijöiden ansioihin, jolloin ryhmän B tulotaso nousee indeksiin 110.

(Jatkuu...)

(Jatkuu edellisestä...)

Seuraavassa vaiheessa kuluttajatuotteisiin sekä ylellisyystuotteisiin kohdistuu sekä ryhmien A että B kohonnut ostovoima, joka nostaa kysyntää ja aiheuttaa edelleen nousupaineita hintoihin... Tässä vaiheessa hinnat ovat kuitenkin kohonneet jo 10% ja ovat kohoamassa lisää, mutta ryhmien C ja D tulotasot ovat edelleen alkutasolla, indeksissä 100. He ovat jo siis kärsineet rahamäärän lisääntymisestä.

Prosessi jatkuu niin kauan, että rakennusteollisuuteen liikkeelle pantu uusi raha jakautuu melko tasaisesti kaikille ryhmille. Jos kansantaloudessa on kilpailua rajoittavia säännöksiä tai melko suuren väestön osan (vaikkapa ryhmän D) tulotaso riippuu hitaista poliittisista prosesseista, kuten sosiaaliturvan tasosta päättämisestä, niin tämä tasoittuminen voi kestää pitkäänkin. Ensimmäiset korotukset viimeisen ryhmän tulotasoon saattavat tulla vasta kun hintataso on noussut 20% tai jopa 30%.

Lopulta kuitenkin kaikkien ryhmien tulotasot asettuvat keskenään samaan indeksilukuun. Rahan määrä on kasvanut, hinnat ovat nousseet, mutta kaikki ryhmät ansaitsevat toisiinsa nähden suhteessa saman verran kuin alkutilanteessa, ja niiden suhteellinen ostovoima on sama kuin alkutilanteessa. Kaikki näyttää hyvältä päällisin puolin.

Ongelma on vain siinä, että ne ryhmät, joiden tulotaso ja ostovoima kasvoivat viimeisinä, menettivät osan tuon siirtymäajan tuloistaan inflaatiolle. Tätä menetystä he eivät saa koskaan takaisin. Toisaalta, ryhmä A, joka ensimmäisenä sai painotuoretta uutta rahaa, sai siirtymäajan aikana nauttia suhteellisesti muita korkeammasta ostovoimasta, ja sen hedelmät pysyvät heillä hamaan tulevaisuuteen. Käytännössä siis rahan inflaatio oli tulonsiirto kaikilta muilta sille ryhmälle, jolle valtio päätti maksaa rahalla, jota ei siihen asti ollut olemassa.

Kysymys kuuluu, keille todellisessa maailmassa esimerkiksi EKP:n luoma uusi raha (kuten lyhytaikaiset edulliset lainat, joita tehtiin mielivaltaisia määriä subprime-kriisin aikana) menee? Kyllä vain, pankeille, jotka puolestaan osittaisen kassavarantonsa puitteissa luovat itsekin uutta rahaa asiakkailleen lainojen muodossa...

Valtaa pitävät poliitikothan inflaatiosta myös hyötyvät. Sen ansiosta he voivat toteuttaa mielihalujaan ja toteuttaa lempiprojektejaan, ja maksumiehinä ovat keskiluokka ja köyhät ilman että he edes itse sitä tajuavat. Täydellinen rikos todellakin!

(Jatkuu edelleen...)

(Jatkuu edellisestä...)

Tämä pitkähkö kommentti selvensi varmaan hieman Jormallekin, miksi rahan määrän lisääntymistä ja inflaation nousua ei voi verrata lyhyellä aikavälillä keskenään. Rahan määrän lisääntyminen siirtyy hintoihin paitsi epätasaisesti, myös vaihtelevalla nopeudella. Jos valitaan mielivaltainen ajanjakso ja tehdään vertailuja sen sisällä, ei lainkaan nähdä, että rahan määrä on lisääntynyt jo ennen kyseistä jaksoa ja kyseinen aiempi inflaatio ei ole vielä täydellisesti siirtynyt hintoihin.

Lisäksi näitä vertailuja on käytännössä mahdoton tehdä valtioiden sisällä, koska esimerkiksi Yhdysvallat, jonka Fed painaa villisti uutta rahaa, pyörittää hurjasti negatiivista vaihtotasetta, mikä tarkoittaa dollarin inflaation siirtymistä muualle maailmaan, erityisesti Euroopan Unioniin, koska EKP yrittää tukea Fediä eikä täysipainoisesti valvo vain omia etujaan.

Huh.

Itävaltalainen koulukunta ennustaa, että rahan määrän lisääminen johtaa hintojen nousuun ja rahan arvon alenemiseen, ja että keinotekoisen halvat lainat rohkaisevat sellaisiin riskisijoituksiin, joita ei muuten tehtäisi (liian suuri riski), sekä erilaisiin kupliin, kuten asuntokupla. Lisäksi se ennustaa, että kaikkien kuplien, niin rahakuplan kuin asuntokuplankin, on lopulta puhjettava. Nyt olemme siinä vaiheessa, että kuplat vuotavat jo, mutta valtiot ja keskuspankit yrittävät puhaltaa niihin lisää kuumaa ilmaa. Se tarkoittaa vain sitä, että lopullisesta puhkeamisesta tulee isompi pamaus.

Yksityiskohdat on sitten asia erikseen. Kuten edellisessä kolmen viestin kommentissani kirjoitin, rahan inflaation siirtyminen hintoihin on epätasainen prosessi paitsi jakautumiseltaan myös kestoltaan. Yksittäisten tuote- tai hintaryhmien kehitys riippuu paljon enemmän muista tekijöistä, paljon poliittisista päätöksistä (koska poliitikot yrittävät ohjata luomansa inflaation vaikutuksia "reilusti" erilaisilla toimenpiteillä, puhumattakaan muista poliittisista villityksistä, joita aika ajoin ilmenee) sekä myös ihmisten käyttäytymisen muutoksista hintojen, korkojen ja reaaliansioiden muuttuessa. Muuttuvia tekijöitä on niin valtavasti, ettei yksikään taloustieteen koulukunta osaa sanoa millään varmuudella mitä polkua kehitys menee. Itävaltalaiset ovat kuitenkin oikeassa siinä, mikä on kyseisen kehityksen syy, mitkä tekijät siihen vaikuttavat, kuinka se päättyy ja mikä on lopputulos.

Mainitsin edellisessä pitkässä kirjoituksessani Henry Hazlittin erinomaisen kirjan Economics in One Lesson. Inflaatiota se käsittelee lyhyesti, vain yhden luvun verran, mutta sekin osuus on erittäin hyvin kirjoitettu. Kansantaloustieteen oppikirjoista poiketen tuossa kirjassa ei ole ainoatakaan matemaattista kaavaa tai vaikeaselvoista kaaviota, vaan asiat selostetaan niin selväkielisesti kuin vain ammattijournalisti osaa, ja lyhyesti, sillä tekstiä on vain reilut 180 sivua.

Voin halutessasi lainata kirjan sinulle kesälukemisiksi, Jorma, kunhan saan verkkokaupasta uudet kappaleeni varmaankin viikon päästä. Se kyllä löytyy ilmaiseksi (ja laillisesti!) netistäkin sekä pdf-tiedostona että pelkkänä tekstinä.

Totta joka sana, ja noilla kriteereillä vähintään puolet suomalaisista on talousalan asiantuntija. Ei siitä kuitenkaan sitä johtopäätöstä voi johtaa, että inflaatio johtuu rahan määrän lisäämiestä. Syy-seuraus -suhde kulkee toisin päin.

Kun sanot, että tuo koulukunta on pystynyt ennustamaan inflaation oikein, tarkoitat samalla, että sillä olisi ollut ennakkoon tieto - vai hyvä arvaus? - kuinka paljon rahan määrää tullaan nostamaan. Rohkenen epäillä ainakin tuota tietoa, ja siksi kysyinkin, että onko viimeisen vuoden aikana rahan määrää nostettu n. 5% (=yleinen inflaatio), 10% (=ruuan hinbnannousu) vai peräti 20-30% (=energian hinnannousu). Jos tuo teoria pitää paikkansa, niin sehän on ollut hintojen nousun aiheuttaja. Vai olisikohan niin onnettomasti, että ainakin joidenkin niistä hinnan nousu on johtunut jostakin muusta kuin rahan määrän noususta?

Niinkö minä sitten sanoin? Kelataanpas vähän taaksepäin... Oho, taisin puhua yleisen taloustilanteen ennustamisesta (eli kuplan puhkeamisen ensioireista) ja vielä toisessa viestissä erikseen, että yksityiskohtia ei voi ennustaa kukaan. Rahan määrän lisääntymistäkin on täysin mahdotonta ennustaa, koska se ei ole mikään ennustettavasti käyttäytyvä fysikaalinen prosessi, vaan ihmisten tekemien päätösten seuraus - tässä tapauksessa poliitikkojen ja keskuspankkiirien tekemien päätösten. Heidän käyttäytymisensä ennustaminen edellyttäisi vähintäänkin ajatustenlukutaitoa ja muitakin melko huikeita kykyjä.

Ja jos palataan tuohon tämän ketjun aloittaneeseen mielipidekirjoitukseeni, niin eikös siitä käy ihan hyvin ilmi, että yksittäisten hyödykkeiden hinnat voivat muuttua monestakin syystä, mutta kyse oli siitä, että jos rahan määrä ei muutu, niin yleinen hintataso ei voi nousta, vaikka yksittäiset hinnat nousisivatkin, vaan siitä seuraa laskupaineita joko kallistuneen tuotteen kysyntään tai muiden tuotteiden hintoihin. Yleinen hintataso voi nousta vain, jos rahan määrä kasvaa.

Väännetään vielä erikoisvahvasta rautalangasta: jos rahan määrä ei kasva (ja hyväksy nyt hyvä mies tämä oletus ennen kuin luet yhtään pidemmälle) ja esimerkiksi öljyn hinta nousee (syystä tai toisesta, esimerkiksi kysynnän ylittäessä tarjonnan, tai kartellin halutessa suurempia tuloja), niin silloin ihmiset joko vähentävät öljystä johdettujen tuotteiden ostamista tai vähentävät muiden tuotteiden ostamista, koska rahan määrän pysyessä vakiona heillä ei ole varaa sekä kallistuneisiin öljytuotteisiin että muiden tuotteiden normaalihintoihin. (Myös säästäminen voidaan tässä yhteydessä nähdä "tuotteeksi," eli jos rahaa ennen öljyn hinnan nousua jäi säästöön eikä kuluttaja muuta ostokäyttäytymistään hinnan noustessa, niin säästöistä se on sitten pois.)

Tästä seuraa se, että joidenkin tuotteiden (joko öljyjohdannaisten tai muiden, todennäköisesti jossain suhteessa molempien) kysyntätasot laskevat tarjonnan pysyessä ennallaan. Se tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin tarjonta ei ehdi vastata kysynnän laskuun, niin markkinoilla on ylitarjontaa ja se alentaa kyseisten tuotteiden hintoja.

Lopputuloksena öljyn hinta on noussut, muiden tuotteiden hinnat laskeneet ja yleinen hintataso on pysynyt muuttumattomana!

Jos tästä kuvasta poiketaan lisäämällä rahan määrää (tai sallimalla sen lisääminen) markkinoilla, niin öljyn hinnan nousu ei välttämättä vaikuta mitenkään kysyntätasoihin. Tällöin öljyn tuottajat saavat entistä suuremman osuuden kokonaispotista, mikä tarkoittaa käytännössä tulonsiirtoa kaikilta muilta öljyn tuottajille! Jos haluat lukea aiemman pitkän viestini tästä ketjusta uudelleen, ajattele, että öljyn tuottajat ovat ryhmä A. (Hazlittin alkuperäisessä esimerkissä ryhmä A oli muuten aseteollisuus sen ajankohtaisuuden vuoksi, onhan kirja julkaistu vuonna 1946.)

Jatketaanpas vielä...

Niin, itävaltalainen taloustiede on yllättävän yhteensopivaa ihan rehellisen maalaisjärjen kanssa. :-) Samaa ei voi sanoa valtavirtataloustieteestä, joka lähes tieten tahtoen tuntuu sotkevan asiat mahdollisimman monimutkaisiksi.

Naureskelimmekin tässä eräänä viikonloppuna kirjahyllystäni löytyvän David Beggin Economics-järkäleen kuudennen laitoksen (jota ainakin vuonna 2000 kyseisen kurssin käydessäni käytettiin Jyväskylän Yliopiston kansantaloustieteen peruskurssin lähdeteoksena) määritelmälle hyperinflaatiosta: Begg esitti vakavissaan, että koska Saksan 1920-luvun hintojen nousu oli niin hurjaa, valtio joutui ostamaan nopeampia painokoneita pystyäkseen vastaamaan uuden rahan tarpeeseen. Lopulta valtio joutui leimaamaan seteleihin lisää nollia, koska mitkään painokoneet eivät pysyneet enää hintojen nousun perässä. (Eikö olisi ollut helpompaa ilmoittaa joka aamu radiossa volkille seteleiden oikea nollamäärä, jotta kansalaiset olisivat voineet lisätä nollat tussilla itse? ;-))

Beggille, siis valtavirtataloustieteelle, ei ilmeisesti juolahda mieleenkään, että hinnat nousevat ihan sairasta vauhtia, jos niitä nollia työnnetään seteleihin lisää ihan sairasta vauhtia. Toki, kansalaisten rahaa kohtaan tunteman luottamuksen romahtaessa tästä tulee itsestään ruokkiva kierre. Kun rahan arvoon ei luoteta ja sen odotetaankin putoavan entisestään, niin hinnat alkavat reagoida jo siihenkin. Rahan määräähän (ja siten sen arvoa) eivät kansalaiset tiedä, he voivat vain päätellä tulevan arvon sen nykyarvosta ja arvon kehityksestä. Syöksykierre ruokkii siis lisää syöksykierrettä, jos siitä muodostuu status quo.

Pitää paikkansa, JOS rahaan työnnetään lisää nollia, tai ylipäätään käytetään setelirahoitusta. Ei tuossa "tiedossa" ole mitään poikkeavaa yleiseen taloustieteeseen nähden. Muta seuraus ei voi koskaan olla ennen syytä, eli lisättiinkö ensin rahan määrää, vai nousivatko hinnan ennen rahan määrän lisäämistä?

Jätit sitten kertomatta, kuinka paljon niitä "nollia on lisätty" viimeisen vuoden aikana, kun ruuan ja polttoaineitten hinta on noussut noinkin paljon. Sehän tuossa on oleellista, koska tuon kehumasi teorian mukaan niiden hinnannousu on aiheutunut rahan määrän lisääntymisestä. Minua kuitenkin ihmetyttää, miksi yleinen inflaatio onkin ollut "vain" n. 4%. Eikö teoria pidäkään yleisesti paikkaansa?

Teoriassa on toinenkin aukko tuon kertomasi ennustettavuuden osalta. Tiesivätkö teorian puolustajat ennakkoon, kuinka paljon rahan määrää tullaan lisäämään, vai arvasivatko he sen. Ja lisättiinkö - näin ennusteen osuuvuuden arvioimiseksi - rahan märää 5, 10 vai peräti 20-30%?

Tuossa on eräs logiikan perusaksioooma.
 

Tuleekos munasta kana :))?

Latinan "inflatio" on suomeksi "puhalluksissa olo". Sille on taloustieteellisessä mielessä ominaista kysynnän suurremmuus tarjontaan nähden.

Duoda duoda, sanoi Nikke Pärmi.

Markka-ajan lopulla, ecu-kytkennän aikoina sanottiin, että esim. F-markka ja D-markka ovat saman asian, euron, erilaisia ilmenemismuotoja.

Samalla tavalla sanotaan, että muna ja kana, ovat saman asian, kanan idean erilaisia ilmenemismuotoja {;-)!
 

Kuten sanottua, yleinen hintataso ei voi nousta, ellei rahan määrä kasva. Ensin siis lisättiin rahan määrää, sitten vasta yleinen hintataso nousi. Hinnat tietysti ovat muuttuneet aina. On tärkeää huomata, että rahan määrä on kasvanut vuosikymmeniä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa viimeinen linkki rahan ja arvometallien välillä purettiin 1930-luvulla, jonka jälkeen dollarin arvo on romahtanut. Vuoden 1933 dollarin arvo on nykyisin alle neljä senttiä. En itse asiassa tiedä milloin Euroopan maissa on viimeksi ollut commodity-pohjaisia rahoja.

Hyperinflaatio poikkeaa tavallisesta inflaatiosta vain siinä, että nopeus on merkittävällä tavalla rajumpi ja ihmisten luottamus rahaan on jo mennyt.

Olen jo monta kertaa sanonut, että tietyn aikavälin sisällä vertailuja on mieletöntä tehdä, koska aiempikaan rahan määrän lisääminen ei todennäköisesti ole täysin siirtynyt hintoihin, ja aikavälillä tapahtuva rahan määrän lisääntyminen siirtyy suurelta osin hintoihin vasta valitun aikavälin jälkeen. Puhumattakaan vaihtotaseiden vaikutuksista asiaan. Onko tässä jokin kohta erityisen vaikea ymmärtää?

Euroopan keskuspankin heinäkuun uutiskirjeen (pdf, sivu 12) mukaan M3-indeksi (joka mittaa kierrossa olevaa käteistä rahaa, pankkitalletuksia, lyhytaikaisia velkakirjoja, yms. rahaan verrattavia asioita, klikkaa linkin takaa määritelmä) on vuoden 2007 alusta kasvanut yli 10% vuosivauhtia, vuosien 2002-2006 välillä 6-8% vuosivauhtia ja sitä ennen vajaan 6% vuosivauhtia. Kuluttajahintojen nousu (jota sinä nimität yleiseksi inflaatioksi) on ollut huomattavasti pienempää, koska rahainflaation siirtyminen hintainflaatioksi ei ole välitön tapahtuma, kuten edellä olen useasti todennut. Näistä luvuista on pääteltävissä, että sekä korot ja hintainflaatio tulevat yhä nousemaan.

Etkö ymmärrä lukemaasi vai näytteletkö vain? Kuten kirjoitin, rahan määrän lisäämistä ei ole mahdollista ennustaa, koska se riippuu poliitikkojen ja keskuspankkiirien päätöksistä. Itävaltalainen koulukunta ei ole ennustanut sen enemmän rahan määrän lisääntymisen nopeutta kuin siitä seuraavan hintojen nousun nopeutta, vaan ainoastaan sen, että kun rahan määrä nähtävästi koko ajan lisääntyy, siitä tulee seuraamaan myös yleisen hintatason nousu, joka pitkällä aikavälillä on samansuuruinen kuin rahan määrän lisäys, joka sen aiheutti. Tämä on viimeinen kerta, kun tämän saman asian toistan tässä ketjussa.

Itse asiassa, jos esimerkinluonteisesti oletetaan, että rahan määrä lisääntyy yhtenä vuotena 20% kertaluontoisesti, eikä sen jälkeen lisäänny lainkaan, niin yleisen hintatason noustessa n. 2,5% vuodessa hintataso tavoittaa kyseisen rahan määrän lisäyksen vajaassa yhdeksässä vuodessa. Jos rahan määrä ei lisäänny enempää, yleisen hintatason nousu päättyy tuohon hetkeen. Todellisessa maailmassa hintataso nousee jatkuvasti, koska myös rahan määrä kasvaa jatkuvasti.

Vai nousi energian hinta vuodessa 20-30% ja vain siksi, että liikkeellä olevaa rahamäärää on nostettu vuoden 2007 alusta 10%. Jos energian hinta riippuisi rahan määrästä, olisi se noussut vain tuon 10%. Ainakin energian hinnassa täytyy siis olla jokin muu selittävä tekijä kuin rahan määrä. Ja jos energian hinnalla on muu selittävä tekijä, niin miksi sellaista ei voisi olla muittenkin hintojen osalta. Torilla mansikoita myyvä kauppiaskin varmaankin kysyy aamulla EKP:stä tai ainakin Suomen Pankkista, paljonko tuli eilen ja viime viikolla lisättyä rahan määrää, että osaisi kirjoitttaa eilistä/viimeviikkoista korkeamman hinnan ilmoitukseensa.

Menehän nyt pesemään suusi saippualla.

Tuossa aiemmin kehuit, kuinka hyvin tuo koulukunta on onnistunut ennustamaan kehityksen. Nyt sanot, että rahan määrän lisäämistä ei voi ennustaa. Miten sitten seurauksen voisi ennustaa?

Tottakai rahan määrä seuraa inflaatiota. koska talouskasvusta johtuva vaihdantavälineittenkin tarve kasvaa - rahahan on vain vaihdantaväline. Jos rahan määrää ei lisättäisi, pitäisi sen kiertonopeus kasvaa. Syyllä ja seurauksella on taipumus ilmetä toisistaan riippuvina. Ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että syy muutuisi seuraukseksi tuon samankaltaisen kehityksen vuoksi.

O_o

Kuten yllä sanoin, en toista enää itseäni tässä keskustelussa yhtään enempää. Vastaus kaikkiin tässäkin vastauksessasi esiintyviin tahallisiin ja/tai tahattomiin väärinymmärryksiin löytyy aiempaa tästä ketjusta.

Jopas on Uski löytänyt aiheen. Tässä hän taas joutuu sättimään toista kirjoittajaa, koska ei itse asiasta ymmärrä enempää, kuin porsas pistorasiasta. Mikä panee vanhan miehen näyttämään tyhmyytensä. Poliittinen paine ennen vaaleja, vai mikä? Koeta Jorma pitäytyä vain lauhdehännissä!
 

Voi olla, että ole ymmärtänyt jotakin väärin. Ainakin olen ymmärtänyt väitteesi niin, että inflaatio johtuu rahan määrän lisääntymisestä/lissämisestä. Olkoon niin. Tosin siinä tapauksessa olemme samaa mieltä, että hintojen nousu (=inflaatio) selittyykin jollakin muulla tekijällä.

En ole nähnyt aiempaa selitystä, miksi energian hinta on noussut 20-30%, vaikka sinun kertomasi mukaan rahan määrä on noussut vuoden 2007 alusta lähtien 10%. Käsittääkseni ainakin tuolta osin selitys hinnannousuun täytyy olla jossakin muualla kuin rahan määrän kasvussa. Itse veikkaan kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa. Mutta sehän ei riipu rahan määrästä, tuotteen tuotantovolyymistä ja haluttavuudesta kylläkin.

Lainvoimainen-termikö sinua edelleen kaihertaa?

Kun nyt itse otit asian puheeksi, niin kyllä minua kiinnostaa kuulla, mikä sinut pani näyttämään tyhmyytesi. Samalla voisit kertoa (turve)tuottajan näkökulman tuohon hinnanmuodostukseenkin: riippuuko turpeen(kin) hinta liikkeellä olevan rahan määrästä? Sehän on ainakin P.Matilaisen mukaan noussut 10% viime vuoden alusta lähtien.

Eivätkö liikkeessä olevan rahan määrä ja yleinen hintaso riipukin toisistaan dialektisesti, eli eikö olekin positiivinen feed back looppi rahan määrän ja hintojen välillä?
 

Eipäs minua mikään kaiherra. Huvittavaa vaan seurata, kun asiasta perillä oleva Matilainen koettaa saada sinun kalloosi sopimaan taloustiedettä. Näyttää mahdottomalta ja sitä se tosiasiassa onkin.

Turpeen hinta on noussut kevättalvesta odotetusti. Se on hyvä merkki ja takaa näinkin huonona kesänä edes jonkinlaisen tuloksen. Toisaalta huono kesä myös nostaa hintaa tulevana talvena. Toivon todella, että tuleva talvi olisi sellainen normaali. Siis pakkasia 2,5 kk tuolla 20 asteen tienoilla. Uskikin voisi silloin ymmärtää Keljonlahden tarpeen.

Tällaiset kesät ovat tarpeen. Näin saadaan myös kotimaisen polttoaineen ja kotimaisen työn arvot kohdalleen.
 

En kysynytkään, onko noussut odotetusti vai ei. Kysyin, hinnoitellaanko turve liikkeellä olevan rahamäärän mukaan vai jollakin muulla perusteella.

No turpeen hinta on noussut odotetusti. Siis jo pieni lapsi ymmärtää, kuinka hinta määräytyy perustuotannossa, johon turpeen nosto on luettavissa. Siihen ei korkeaa matematiikkaa tarvita. Siinä pärjäilee kohtalaisesti tällainen alemman akateemisen oppiarvon omaava ja politiikkaan sitoutumatonkin. Jos nyt rehellisesti sinulle Jorma kertoisin, niin turpeen hinnan määrää se, mitä kaupunkilaiset ovat valmiita lämmöstään maksamaan. Älä kerro tätä tietoa julki, sillä joku voisi suivaantua.Toki sinä välissä joku lämpölaitoksen omistaja jotain merkitsee. Siksipä pakkastalvia toivonkin. Toki liikkeellä olevan rahan määrälläkin on oma merkityksensä. Siitä sitten huomenna enemmän, jos juttu jatkuu...
 

Jorma Uski on tunnetusti "aina hanttiin vaan miehiä" :-)

:-)

Sitähän minäkin. Mutta tuo vie pohjan teorialta, että rahan määrä olisi ainakaan turpeen hinnan määräävä tekijä.

No, toistan vielä kerran itseäni, vaikka jo muuta lupasin. Katsotaan saanko tällä kertaa aikaiseksi riittävän yksinkertaisen ulosannin: rahan määrän lisääntyminen johtaa yleisen hintatason lisääntymiseen; yksittäisten tuotteiden tai tuoteryhmien hinnat voivat kasvaa tai laskea riippumatta rahan määrän muutoksista; ja vielä selvyyden vuoksi, rahan määrän muutoksista ei voida päätellä yksittäisten tuotteiden tai tuoteryhmien hintojen kehitystä, koska niihin vaikuttavat myös lukuisat muut tekijät, vaan ainoastaan yleisen hintatason kehitys pitkällä (enemmän kuin yksi vuosi) aikavälillä.

Niinpä. Yksitäisten tuoteryhmien hiinta ei noudata teoriaa, mutta niiden summana syntyvä kokonaisinflaatio noudattaa. Markkinoilla siis täytyy olla jokin ylempi taho, joka jakaa yksittäisille tuoteryhmille "nousuoikeuksia", mikä kulloinkin saa nousta ja kuinka paljon. Onko teorian kannattajilla tietoa, mistä ne nostoikeudet jaetaan ja pitääkö ne anoa? Kirjallisesti?

Liikkeelle laskettavan rahan määrää ei voi ennustaa, mutta kuitenkin teorian perusteella on pystytty ennustamaan kehitys oikein. Mihin ne ennusteet ovat perustuneet, hyvään arvaukseenko?

Onko teorian kannattajille tullut mieleen vaihtoehto, että rahan määrä seuraa markkinoiden kokoa. Markkinoiden koko puolestaan riippuu sekä volyymistä että hinnasta. Jos hinta riippuu rahan määrästä, niin liikkeellä olevan rahamäärän täytyy suhteellisesti kutistua tuon volyymin muutoksen verran. Onko sellaisesta havaintoa?

Ylempi taho on nimeltään markkinamekanismi. Lisää rahaa -> lisää kysyntää -> korkeammat hinnat.

Käännetäänpäs välillä toisinpäin. Jos rahan määrä riippuu hinnoista, eli keskuspankki lisää kierrossa olevaa valuuttaa vastauksena hintojen nousuun, niin mihin keskuspankin liikkeelle laskema uusi raha ensinnä menee? Ei sitä ainakaan jaeta tasaisesti kaikille, mikä kuitenkin olisi looginen lähestysmistapa, jos uuden rahan tarkoitus on korvata yleisen hintatason nousu.

Nyt olemme samaa mieltä. Tosin sillä erotuksella, että minun mielestäni markkinamekanismit ovat onnistuneet nostamaan hintaa vaikka keskuspankki ei oilisikaan laskenut liikkeelle lisää rahaa. Taloustieteessä sitä kutsutaan kysynnän ja tarjonnan laiksi: hinnat nousevat kun kysyntä ylittää tarjonnan. Hinnat voivat myös laskea kun kysyntä laskee tarjontaa pienemmäkis. Ja se tapahtuu vaikka keskuspankki ei vetäisikään rahaa pois markkinoilta.

Parhaillaan nuo markkinamekanismit nostavat etenkin energian hintaa. Pari-kolme vuotta sitten oli teräsbuumi. Ei senkään hinnannousu riippunut liikkeellä olevan rahan määrästä, mutta vaikutti taatusti hintoja nostavasti kaikissa muissakin tuoteryhmissä, eikä suinkaan vähiten rakentamisessa.

Saattaa olla, että tuon teorian harhakäsitys johtuu rahan liikkeellalaskemisen mekanismista. Ei keskuspankki jaa sitä kenellekään. Ei tasan eikä varsinkaan ilmaiseksi. Se lainaa rahaa rahalaitoksille; sitä kutsutaan keskuspankkivelaksi ja määrää säädellään koron avulla: kun korko laskee, kannattaa pankkien ottaa keskuspankkivelkaa, kun saavat edelleenlainauksesta suuremman koron. Vastaavasti korkoa nostamalla pankit lyhentävät keskuspankkivelkaansa, eli liikkeellä olevan rahan määrä laskee.

Puhdas setelirahoitus on täysin toinen asia: siinä valtio "lainaa" seteleitä omien kulujensa kattamiseen. Sellaistakin kyllä on tehty ja tehdään, Zimbabwessa tälläkin hetkellä. Seuraukset tiedetään: rahaa ei enää lasketa, se punnitaan. Ja muovikassi toimii rahapussina.

Joitakin huomioita Matilaisen alkuperäiseen mielipidekirjoitukseen:

1) On totta, että "inflaation" klassinen merkitys on rahan määrän lisääntyminen. Matilaisen väite, että tästä seuraa että nykysuomeen sisältyvä merkitys 'hintojen nousu' on väärinymmärrys, on täyttä puppua.  Kieli kehittyy, ja Matilaisen haukkuma merkitys on vakiintunut nykykieleen sanan päämerkitykseksi.

2) On totta, että klassisen taloustieteen mukaan rahan määrän lisääntyminen muuttaa nimellistaloutta eikä vaikuta reaalitalouteen, ja on totta, että saman teorian mukaan rahan määrän lisääntyminen nopeammin kuin reaalitalous kasvaa johtaa inflaatioon.

3) Matilaisen päätelmä, että viimeisen vuoden sisällä kasvanut inflaatio johtuu yksinomaan rahan arvon lisääntymisestä, on virheellinen.  Klassinen inflaatioteoria pätee pitkällä aikavälillä, mutta lyhyellä aikavälillä (kuten tämä vuosi tai kaksi, josta nyt puhutaan), se ei toimi – tämän tueksi riittää muistaa, että klassinen taloustiede ei kykene selittämään talouden syklisyyttä.

4) Yhteiskunnassa, jossa talous kasvaa pitkällä aikavälillä jatkuvasti (mitä maailmantalous ja euroalueen talous ovat olleet pitkään – ja varmaan tulevatkin olemaan jos sen riippuvuus uusiutumattomien luonnonvarojen lisääntyvästä käytöstä pystytään poistamaan), Matilaisen haluama rahan määrän vakioiminen johtaa deflaatioon, joka ei ole lainkaan toivottavaa.

5) Siinä Matilainen lienee oikeassa, että euron pitkän aikavälin inflaatio, johtuu rahan määrän lisääntymisestä. Kannattaa muistaa, että keskipitkän aikavälin 2 %:n vuosi-inflaatio on rakennettu eurojärjestelmän perusolettamaksi, ja Euroopan keskuspankin tehtävänä on huolehtia siitä, että inflaatio pysyy suunnilleen noissa lukemissa, mikä toki vaatii rahan määrän kasvattamista hieman enemmän kuin talous kasvaa. Kun EKP muutama päivä sitten nosti ohjauskorkoaan, monet taloustoimijat väittivät sitä suhdannepoliittisesti vääräksi toimenpiteeksi (ja jos päätöstä tarkastellaan vain suhdannepoliittisesti, se sitä varmasti olikin).  Minusta tämä osoittaa, että EKP ottaa tehtävänsä inflaation kurissa pitämisestä vakavasti.

Emme taida olla. Edelleenkään yleinen hintataso ei voi nousta, jos rahan määrä ei nouse, kuten olen jo useaan kertaan tässä ketjussa todennut. Sinä et vain ole ymmärtänyt aiemmin, että rahan määrän lisäys siirtyy hintoihin markkinamekanismin kautta.

Myös keskuspankkivelka on rahaa ja lasketaan M3-aggregaattiin mukaan, vaikka seteleitä ei liikukaan suuntaan tai toiseen. Keskuspankkivelan lisääntyminen on uutta rahaa, vaikka vain väliaikaisesti. Jos uuden keskuspankkivelan määrä kasvaa jatkuvasti, niin rahan määrä kasvaa jatkuvasti. Alatko päästä jyvälle?

Antti-Juhani, en ole missään välissä puhunut lyhyen aikavälin hintojen muutoksista, vaan se on ollut yksinomaan J. Uskin inttämistä. Argumentointini kohde on ollut koko ajan pitkä aikaväli, vaikka en juuri sitä seikkaa ilmeisesti tarpeeksi montaa kertaa toistanut.

On totta, että rahan määrän vakioiminen johtaa hintojen laskuun, koska teknologia ja tuottavuus paranevat jatkuvasti. Voitko selventää, miksi tämä on mielestäsi huono asia tai ei lainkaan toivottavaa?

Itävaltalainen koulukunta kykenee: Austrian Business Cycle Theory.

<font style="background-color: #f3f3f3">Väärin. Yleinen hintataso voi nousta ja nouseekin lisäämättä liikkeellä olevan rahan määrää. Seurauksena vain on kuluttajien säästämisasteen aleneminen ja/tai velkaantumisen kasvu. Paino sanalla "SEURAUS". Silllä on kuitenkin rajansa, jonka jälkeen syntyy kysyntälama. Syy-seuraus -suhde on tuo, ei rahan määrän lisäämisestä johtuva hintojen nousu.</font>

Siitä olemme samaa mieltä, että keskuspankkivelan säätelyllä vaikutetaan liikkeellä olevan rahan määrään. Juuri äskettäin EKP nosti ohjauskorkoaan, se siis vetää rahaa pois markkinoilta. Teoriasi mukaan hintojen pitäisi alentua?

Minua jäi vaivaamaan sen verran, että pitää varmistaa: kutsutko keskuspankin lisäämäksi liikkeellä olevan rahan määräksi sitäkin, että kuluttajat käyttävät aiempia säästöjään tuotteitten hinnannousujen rahoittamiseen? Ja mikä siltä osin on syytä ja mikä seurausta?

Pasi, jos puhuit tosiaan pelkästään inflaatiosta yleensä, kommenttisi pitää toki paikkaansa. Viime aikoina yleisessä keskustelussa on kuitenkin ollut kyse nimenomaan tuosta inflaation kiihtymisestä, ja tulkitsin, että kommenttisi oli osa tuota keskustelua (varsinkin kun positioit kirjoituksesi kommentiksi pääkirjoitukseen, jossa puhutaan nimenomaan tästä lyhyen aikavälin ilmiöstä).

Palaan deflaatiokysymykseen myöhemmin, nyt on kiire bussille :)

Liikkeellä olevan rahan inflatorisesta ja vastaavasti deflatorisesta vaikutuksesta ei ilmeisesti ollakaan eri mieltä. Minä puutuin Matilaisen väitteeseen, että rahan määrän lisääminen olisi syy, inflaatio sen seuraus. Siis tuliko muna ennen kanaa.

Matilainenkin myöntää, että tuo rahanmäärä-teoria ei sovellu yksittäisten tuoteryhmien kehityksen arvioimiseen, vaan se johtuu markkinamekanismeistä. Ilmeisesti - näin olen ymmästänyt - Matilainekin tunnustaa periaatteen, että yhden tuoteryhmän hinnan nousu vähentää kysyntää muissa tuoterymissä; kysynnä ja tarjonnan lakien mukaan siis muitten tuoteiden hinnan pitäisi alentua, eli kehityksen olla deflatorinen.

Tuon syy-seuraus suhteen vuoksi on oleellista ymmärtää, lisätäänkö rahan määrää markkinoitten arvoa vastaavaksi tuon kysyntälaman torjumiseksi, vai lisätäänkö rahan määrää toivotun(?) suuruisen inflaation aikaansaamiseksi. Siis mikä on syy ja mikä seuraus. Jälkimmäinen olisi hasardipeliä, koska Matilaisenkaan mukaan rahan lisäämisellä ei pystyttäisi vaikuttamaan, minkä tuoteiden hinta nousee ja kuinka paljon. Sehän on markkinamekanismien varassa ilman että rahan määrä voisi siihen vaikuttaa. Kysynnän suuntaamiseen haluttuihin tuoteryhmiin julkisella vallalla on täsmäkeinojakin käytetävissä, verotus niistä yksi.

Odottamaton deflaatio on yhtä huono kuin odottamaton inflaatio, mutta siitä ei tässä keskustelussa ole kyse.  Seuraavassa siis odotetusta deflaatiosta:

Siinä määrin kun talouskasvu perustuu väestönkasvuun, rahan määrän vakioiminen johtaa pitkällä aikavälillä nimellispalkkojen laskemiseen, jolla on huomattavia psykologisia vaikutuksia, jotka eivät voi olla kansantaloudelle hyväksi.

Joka tapauksessa jatkuva talouskasvu rahan määrän ollessa vakio johtaa hintojen alenemiseen.  Sen yksi selvä seuraus on sukanvarsisäästämisen kannattavuus: kun tänään ansaitsemani seteli kykenee ostamaan enemmän huomenna, ei minun kannata laittaa seteliä kulutukseen.  Tässä on vaarana positiivinen takaisinkytkentä, jossa sukanvarsisäästäminen hidastaa rahan kiertoa mikä pudottaa hintoja yhä enemmän mikä tekee sukanvarsisäästämisestä entistä kannattavampaa mikä hidastaa rahan kiertoa yhä enemmän.  Lisäksi sukanvarsisäästäminen pitää rahat poissa rahoitusmarkkinoilta ja siten investointihankkeista.  Deflaatio tekee Roope Ankan rahasäiliöistä kannattavia – mitä tapahtuu, jos Roope päättääkin konvertoida yhden rahasäiliönsä sisällön tavaroiksi?

Maltillisen (ja erityisesti vakaan!) hintainflaation etuja ovat puolestaan seuraavat:

Reaalipalkan laskeminen ei vaadi nimellispalkan laskemista eikä edes sen pitämistä samana, millä on päinvastainen psykologinen vaikutus kuin edellä. 

Inflaatio tekee sukanvarsisäästämisestä kannattamatonta ja siten parantaa rahan kiertonopeutta.  Roope Ankka ei harrasta rahasäiliöitä vaan pitää omaisuutensa rahoitusmarkkinoilla.  Jos hän yrittää likvidoida siitä suuren osan kerralla, hän häviää rahaa, ja Roopen tuntien hän tuskin sellaiseen ryhtyisi.

(Eikä tässä varmasti ole kaikki kummankaan vaikutuksista.)
 

Keskustelu vähän jäi, koska jouduin yllättäen viikonloppuna kaksipäiväisiin omiin polttareihini ja niiden jälkeen on ollut joko heikko olo tai muuta tekemistä... Vastaan pikaisesti linkeillä.

Antti-Juhanille ja Jormalle: Commodity Prices and Inflation: What's the Connection?

A-J:lle (roopeankkailusta): Assault on Saving, sect. 2

Sen verran täytyy tuota omaa ratkaisuani asiaan tarkentaa vielä, että en aja rahan määrän vakioimista sinänsä, vaan valtioiden rahamonopolien purkua so. rahan vapauttamista kilpailulle, jonka uskon johtavan hyödykepohjaisten rahojen käyttöönottoon, mikä on lähes sama kuin rahan määrän vakioiminen.

Valtion monopolirahan vakioiminen ei auta mitään, sillä sen vakion pysyvyydestä ei ole takeita. Esimerkiksi Hitlerhän vakioi onnistuneesti Saksan rahan 1930-luvulla, mikä oli yksi tekijä Saksan hyperinflaatiokauden jälkeisessä huikeassa talouskasvussa, mutta uuden rahan printtaaminen alkoi kyllä välittömästi, kun siihen löydettiin tarvetta.

Kaikenlainen vapaa ja vastuuton vapauttaminen on tietenkin uusliberaalien märkäuni, mutta se voi tuoda myös huomattavaa Inhimillistä tuhoa mukaan, jota ei piireissä haluta nähdä koska uskotaan sokeasti omaan Ideologiaan! Esimerkiksi itäeuroopassa häärännyt  Soros koseoli, joka hoiteli valuutoilla ja rahan siirroilla ja painostuksilla itselleen valtavan omaisuuden sanoi myöhemmin, että se oli Moraalisesti väärin!

Ja mitä tapahtui Venäjällä, oligarkistuminen ja rahat muutamalle ja hirvittävä kärsimys, hyväksikäyttö ja oikeuksien vieminen kansalte ja massoilte. tämäkö on oikeudenmukaista? Hä? Tässä kannustaisin Vastuulliseen Vapauteen, ihminen on liian heikko kyetäkseen käyttäytymään täysin ilman sääntöjä. Politiikallakin pitäisi voida vaikuttaa talouteen, niin kuin kaikkiin muuhuinkin alueisiin, se on demokraattista ja edustuksellista, mitä rajoittamaton kapitalismi ei ole!

Kiitoksia linkeistä. Tosin ne eivät vakuutaneet tuon teorian oikeellisuudesta, pikemminkin päinvastoin. Jostakin syystä mieleeni tuli teoria, että talvella on kylmää siksi, että silloin sataa niin paljon lunta. Vastaava tilastollinen yhteyshän on nähtävissä rahan määrän ja inflaationkin välillä. Syistä ja seurauksista sekään ei kerro yhtään enempää.

Kyllä yksittäisten valtioitten ja jopa koko globaali talous pystytään saamaan kaaokseen monellakin tavallakin, mutta tuo "rahamonopolin" vapauttaminen kilpailulle - so. markkinavoimille - on yksi varmimpia. Kuka sitä valvoisi tai painaisi jarrua, jos/kun "mopo" karkaa?  Kvartaalitalouden omaksuneilta markkinavoimilta se karkaisi kvartaalin aikana, varmasti.

Miten sinä soveltaisit tuota teoriaa nykyiseen A) EU:n ja B) Aasian taloustilanteeseen? EU:n alue on vajoamassa stagnaatioon - taantumaan -, rahapolitiikan kiristäminen tehostaisi vajoamista. Kun samalla inflaatiopaineet tulevat Aasiasta - mm. teräksen hintabuumi sen kun jatkuu ja yltyy -, niin stagnaatiokin taitaa kääntyä stagflaatioksi (taantuma + inflaatio).  Aasiassa rahapolitiikan kiristäminen loisi rinnakkaisen vaihtotalouden: tuotteita vaihdettaisiin tuotteisiin. Sitäkin kokeiltiin äskettäin Venäjällä, kun rahan puutteen vuoksi palkat olivat kuukausikaupalla myöhässä ja maksettiin ainakin osittain yritysten tuotteina. Maatuskat sitten yrittivät vaihtaa palkaksi saamiaan alushousuja katujen kulmissa kaupittelemalla länsivaluuttaan. Minulle ei ollut yllätys, että sellaisesta talousjärjestelmästä hankkiuduttiin eroon.

En nyt jaksa enää noista muista pointeista alkaa jauhamaan, kun tuo luetun ymmärtäminenkin on vähän hakusessa. Yllämainitussa linkissähän mainittiin erikseen:

"Most economists, when discussing the issue of general increases in prices, which they label inflation, never mention the word money. The reason for that is the lack of a good statistical correlation between changes in money and changes in various price indexes such as the CPI. Whether changes in money cause changes in prices cannot be established by means of statistical correlation. We suggest that a statistical correlation, or lack of it, between two variables shouldn't be the determining factor in establishing causality. One must figure out by means of reasoning the structure of causality."

Tämän päättelyn tutkimusta kutsutaan prakseologiaksi (ihmisen toiminnan tutkimus), jonka osa-alue katallatiikka keskittyy nimenomaan kaupankäyntiin ja markkinoihin.

Suomen lähihistoriaa seuraamalla voi todeta mikä ja milloin ja minkälaisen hallitusvastuussa olevan joukon aikana inflaatio laukkaa eniten. Ei kaikki johdu öljyn hinnan noususta, koska eräät maatilat jauhavat siansonnasta sähköä ja rypsitä tehdään öljyä.
 

Palataanpa alkuruutuun. Väitit alkuperäisessä kirjoituksessasi:  "Nykyisestä yleisestä hintojen noususta onkin lähes yksinomaan syyttäminen länsimaiden keskuspankkeja rahan määrän lisäämisestä ja hallituksia muista hintoja nostavista toimista, kuten ruoan hintatasoa nostavasta biopolttoainevillityksestä."

Nyt siteeraat korostaen kohtaa, jossa kerrotaan, ettei rahan määrän ja hinnan, kuten kuluttajahintaindeksi, välisestä korrelaatiosta ole hyvää tilastollista aineistoa. Ja ettei rahan määrän ja hinnan muutosten riippuvuutta voi perustaa tilastoihin.

Kyllä tilastoja ainakin korosta ja inflaatiosta löytyy; niiden keskinäisen korrelaation kanssa on niin sun näin. Minunkin mielestäni tuo, mistä keskuspankkeja syytät, on vailla pohjaa. Parin viime vuoden ajan keskuspankit ovat nostaneet ohjauskorkoaan, käytännössä siis vetäneet rahaa pois, mutta inflaatio on jatkanut nousuaan. Jos tuosta pitäisi löytää korrelaatio, olisi se negatiivinen; on siis toimittu täysin toisin kuin mistä keskuspankkeja syytät.

Inflaation syyt ovat siis jossakin muualla. Parhaan kandidaatin olet toki maininnutkin: markkinavoimat. Kuitenkin toisessa ketjussa olit valmis jättämään niille markkinoita hillitsevänkin korkoaseenkin. Logiikkasi ihmetyttää entistäkin enemmän.

Sinun logiikkasi tässä ihmetyttää. Yleinen hintojen nousu johtuu rahan määrän lisäämisestä, mutta sitä ei voi nähdä tilastoista. Sitaatissa kerrottiin myös, miten se tieto löydetään. Alkuperäisessä kirjoituksessani ja tuossa sitaatissa ei ole mitään ristiriitaa, koska en väittänytkään korrelaatiota löytyvän.

Muuten, bongasin eilen erinomaisen pätkän siitä prakseologiasta, jos kiinnostaa. Praxeology: The Methodology of Austrian Economics lähtee liikkeelle siitä perusaksioomasta, että ihmisen toiminta tähtää johonkin tiettyyn tavoitteeseen (eivätkä toimet ole vain reflektiivisiä). Tuosta aksioomasta A johdetaan koko taloustiede logiikan keinoin, tyyliin "Jos A, niin B" eli jos A on tosi, niin myös B on tosi. Koko itävaltalaisen taloustieteen voi siis kaataa todistamalla tuon perusaksiooman vääräksi. Saa kokeilla. :-)

Pistätkö linkin tähän toiseen ketjuun, sillä en nyt muista kyseistä merkintää. Lainalla kyllä pitää olla korko, eli lainan hinta. Se hillitsee markkinoita, ja se on vain hyvä asia: liian halpa raha johtaa todennäköisemmin huonosti suunniteltuihin ja/tai epätehokkaisiin investointeihin. Korotkin kuitenkin voivat määräytyä täysin vapaasti markkinoilla, niihin ei tarvita ohjausta sen enempää kuin oluen hintaan.