Raimo Sopo osui valitettavan oikeaan kirjoittaessaan (30.3.), että erilaisissa infotilaisuuksissa turve esiteltiin päätöksenteon alla aina Keljonlahden pääpolttoaineena. Valtuusto myös teki investointipäätöksen 30 prosentin uusiutuvien ja 70 prosentin turpeen osuudesta.
Jos tuolloin olisi todella haluttu uusiutuvia, niin päätös olisi tehty esimerkiksi lukemin 30 prosenttia turvetta ja 70 prosenttia uusiutuvia.
Huolta uusiutuvien määrästä kannettiin lähinnä Vihreiden ryhmässä. Tein itse vastaesityksen, jonka mukaisesti toimittaessa jo laitoksen suunnitteluvaiheessa olisi huomioitu mahdollisuus nostaa uusiutuvien polttoaineiden määrä aina 90 prosenttiin asti. Niiden käyttöön olisi myös pyritty määrätietoisesti viiden prosentin vuosivauhdilla.
Nyt huoli uusiutuvien määrästä on levinnyt ja valtuuston toivomusponsi laitoksen mahdollisimman suuresta uusiutuvien käyttömäärästä tullut ajankohtaisesti. Näyttää siltä, että jälkikäteen uusiutuvien määrän kasvattaminen tulee kalliiksi. Ehdotukseni mukaan toimittaessa nykykustannuksilta olisi vältytty.
Suurin osa Jyväskylän päästöistä tulee turpeen poltosta. Jatkossa Keljonlahden muutostöissä on syytä ottaa lähtökohdaksi, että turve on ilmastopäästöjen kannalta kaikkein pahin polttoaine. Sen nosto saastuttaa vesistöjä ja vaarantaa viimeiset luonnontilaiset suot.
Ihmiskunnan on vähennettävä ilmastopäästöjä 80-90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, myös Jyväskylän. Tämä on kannattaa ottaa toiseksi lähtökohdaksi.
Jyväskylän on tehtävä strategia, jolla turpeenpoltosta luovutaan hyvässä järjestyksessä lähes tyystin.
Käytännössä tämä merkitsee Keljonlahden laitteiston uusimista ja mitä pikemmin sen parempi. On myös metsänomistajien etu, että iso laitos alkaa laajalla alueella kilpailla metsähakkeesta.
