Keskimäärin on hyvä olla
Julkisuudessa on kiistelty eläkeläisten ostovoiman kehityksestä vertaamalla eläkeindeksejä kulutushintaindeksi muutoksiin huomioimatta lainkaan, että kulutushintaindeksi seuraa keskimääräisen kulutuskorin hinnan muutoksia.
Elinkustannusindeksi epäilemättä kertoo jotakin, miten kaikkien ihmisten elinkustannukset ovat keskimäärin muuttuneet. Mutta siitä ei voida päätellä yhtään mitään niiden henkilöryhmien elinkustannuksien kehityksestä, joitten elämäntilanteesta johtuva kulutuskori poikkeaa oleellisesti tuosta keskimääräisestä.
Esimerkiksi runsaan vuoden takaista sosiaali- ja terveyspalveluiden taksojen korotusta - peräti 17 prosenttia - perusteltiin noiden palveluiden kustannusten nousulla. Samalla ajanjaksolla eläkkeitten nousu oli vain 6-8 prosenttia.
Lähtökohtaisesti eläkeläisten ja ikääntyneitten kulutuskoriin sisältyy noita palveluja keskimääräistä enemmän, joten taksojen korotus vaikuttaa heihin enemmän kuin vain keskimääräistä kulutustottumusta mittaava elinkustannusindeksi ottaa huomioon.
Eläkeläisten ostovoima säilyy vain, jos tuosta taksojen korotuksesta heille aiheutuvat todelliset kulut korvataan täysimääräisesti. Keskimääräisen kulutuskorin avulla laskettu indeksi ei sitä tee, koska eläkeläiset käyttävät noita palveluja keskimääräistä enemmän.
Jos eläkeläiset olivatkin hyötyneet siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden taksoja ei ollut korotettu niiden kustannusten nousua vastaavasti, otettiin se keralla pois korkojen kanssa.
Taksojen korotuksen heikkous on lisäksi, että se siirtää verotustakin tasaveron suuntaan. Vaatimus, että yhteiskunnan tulee huolehtia vanhuksistaan, ei mielestäni voi tarkoittaa sitä, että se tapahtuu huolehtimista tarvitsevan vanhuksen omalla kustannuksella. Se ei ole edes yhteiskunnan etu, että vanhus joutuu tinkimään muista tarpeellisista menoistaan ja päätyy nopeutetussa aikataulussa vielä kalliimpien hoitomuotojen piiriin.
Keskimääräisen ajattelutavan paradoksi on, että seisomalla toinen jalka nuotiossa ja toinen avannossa olisi keskimäärin hyvä olla. Ja jos avannossa olevia varpaita palelee, niin se korjaantuisi lisäämällä puita nuotioon.
Ei kai sentään!
JORMA USKI Kaupunginvaltuutettu (ps.) Jyväskylä
Hei, kasvoni ovat täällä ylempänä
Petja SavoilaVerkkokolumnikuva