Katsot Keskisuomalaisen arkistojuttua. Tämä juttu on julkaistu 06.06.2014 03:00

Kirjastoverkkomme lukuisa tulevaisuus

Juuri kun päästimme syvän huokauksen kolmen Jyväskylän sivukirjaston lakkautusuhan väistyessä, niin heti sisään hengittäessämme saimme luita kurkkuun lukiessamme Keskisuomalaisen artikkelia (3.6.). Kaupunginjohtaja käytti otto-oikeuttaan palauttaen asian uudelleen käsiteltäväksi.

Jo aikaisemmin oli erittäin huolestuttavaa lukea Jyväskylän kaupungin kirjastoverkkoselvityksen tuloksia. Lehden palstoilla keskusteluja käytiin kiivaasti, tosin lähes kaikki mielipiteet ja artikkelit kertoivat vankoista asenteista supistuksia vastaan. Ydinkysymyksiksi muodostuivat viiden kirjaston toiminnan lopettaminen ja neljän kirjaston liittäminen monipalvelupisteisiin. Kypärämäen ja Kuokkalan pienkirjastot ovat jo toimintansa lopettaneet. Seuraavana olivat vuorossa Lohikoski, Halssila ja Vesanka. Kehityksen kaari näytti kirjastonkäyttäjän näkökulmasta varsin lohduttomalta.

Ensimmäiset kirjaston käytön kokemukseni ovat 1960- luvulta, Keljonkankaan kirjastosta. Silloinen kirjasto mahtui hyvin opettajanhuoneen viereiseen pieneen huoneeseen, jossa kirjoja oli vain yhdellä pitkällä seinällä. Se kirjamäärä oli nopeasti luettu. Onkin hienoa nähdä millainen Keljonkankaan sivukirjasto on tällä hetkellä ja kuinka huimaavaa kehitys on ollut. Aikoinaan en olisi voinut kuvitellakaan kaikkia näitä palveluja ja toimintoja mahdollisiksi, mitä kirjasto nyt tarjoaa. Ainoa positiivinen asia verkkoon esitetyissä muutoksissa on se, että ainakaan vielä Keljonkankaan kirjaston toimintoja ei olla ajamassa alas.

Lukijat, kirjojen lainaajat ja kirjastopalveluiden käyttäjät ovat reagoineet kiitettävän voimakkaasti aiottuihin ja jo toteutuneisiin vähennystoimenpiteisiin. Ottaisin esiin vielä yhden näkökulman eli työllistämisen. Ensinnäkin palveluita hoitamassa on oltava riittävästi henkilökuntaa. Toimintojen automatisointi on tietysti hyvä asia, sillä nykytekniikkaa pitää käyttää kun se kerran on mahdollista, mutta se yksinään ei korvaa ammattitaitoista kirjastovirkailijaa. Entä sitten tuotteet, joita käytämme ja lainaamme kirjastoistamme?

Kirjailijat kirjoittavat kirjoja, muusikot tekevät musiikkia ja elokuvien tekijät antavat meille mahdollisuuden lainata myös elokuvia kirjastoista. On myös monia muita asioita ja palveluja, joita voimme hyödyntää kirjastojemme avulla ja aivan ilmaiseksi. Kirjailijalle maksetaan lainauskorvausta jokaisesta lainatusta kirjasta. Korvaus on vielä tällä hetkellä hyvin minimaalinen; noin 6 senttiä/laina.

Olemmekin täällä Suomessa pahasti jälkijunassa, jos vertaamme summia muihin Pohjoismaihin, joissa rahamäärät ovat 4–5 kertaa suurempia. Tällä hetkellä korvauksella on siis lähinnä vain symbolinen arvo. Kirjailijat esiintyvät mielellään kirjastoissa ja heille maksetaan näistä esiintymisistä. Kirjoittaja ei ole enää se yksinäinen erakko, joka aikoinaan puursi teoksensa parissa ja putkahti maailmaan valmis työ mukanaan. Nyt kirjailija liittyy lukijoidensa joukkoon ja kertoo mielellään työstään ja sen vaiheista. Tätä kautta kirjailija ja hänen teoksensa tulevat tutuiksi ja kirjoja lainataan ja ostetaan myös kirjakaupoista.

Kirjastojen käyttöaste kokisi myös melkoisen nousun, jos voisimme käyttää kirjastojen palveluja sunnuntaisinkin. Kirjastoverkkoselvityksessä kerrotaankin yhdestä tämän kaltaisesta, tulevasta kokeilusta. Kannatan lämpimästi useammankin sunnuntaiaukioloajan lisäämistä. Monesti on todettu kuinka kirjastot ovat yhteisiä olohuoneitamme, paikkoja, joihin kuka tahansa voi mennä kuin kotiinsa. Ihmisten tapaamista, kohtaamista, sosiaalisuutta ei voi koskaan liikaa korostaa käydessämme keskustelua kirjastojemme olemassaolon oikeutuksesta.

Olisi todella hienoa nähdä se päivä, jolloin tämä jatkuva vääntö sivistyksemme perustan, upean kirjastoverkon säästötoimenpiteistä loppuisi, eikä yhtään kirjastoa enää uhkaisi lakkauttaminen. Toivon, että tehdyn selvityksen pohjalta tehtäisiinkin päätöksiä, joissa oikeasti haettaisiin vaihtoehtoisia malleja Jyväskylän taloudellisen tilanteen parantamiseksi ja toteutettaisiin ne pieniä kirjastoja teloittamatta. Liian usein unohdetaan kirjastojen supistuksia suunniteltaessa myös lapset ja vanhukset. Kuinka onkaan sen selvityksessäkin mainitun saavutettavuuden laita näiden ikäryhmien suhteen?

Onko Jyväskylän talouden tasapainoon saattaminen vuoden 2016 loppuun mennessä pelkästään kirjastoverkon supistamisesta riippuvainen? Demokratiaan myös kuuluu, että enemmistöpäätökset toteutetaan ja syntyneitä ratkaisuja kunnioitetaan. Yhdenkin äänen enemmistö riittää sitovaksi päätökseksi.

Otetaan Kuokkala ja Kypärämäkikin uudelleen käyttöön, niin voimme yhä puhua kirkkain silmin Jyväskylästä kulttuuri- ja kirjallisuuskaupunkina ja esimerkkinä muille kaupungeille ja kunnille.

Vesa Lahti

kirjallisuuden läänintaiteilija

Taiteen edistämiskeskus

Keski-Suomen aluetoimipiste